Rally-toko Joensuu 20.9

Kotikisat järjestettiin tuossa viikko sitten vaan lähdin niistä pikapikaa kohti Helsinkiä ja sieltä Prahaan, joten tämä tulee hieman jälkijunassa. Meno oli kuitenkin sen verran mahtavaa, että pakko hehkuttaa vielä bloginkin parissa!

Starttasin molempien poikien kanssa alo-luokassa. Wäinön kanssa nämä olivat ekat kisat ikinä ja suoraan sanottuna jännitti ihan kamalasti. Me ei tietenkään olla harjoiteltu niin paljon kuin olisi ollut suotavaa, mm. kokonaista rataa ei olla palkatta vedetty kuin kerran... Nooh, yrittänyttä ei laiteta! Kauhuskenariot siitä, miten koira hyppii ja pomppii ja räyhää tuomarille ja katsojille hiipivät kieltämättä mieleen. Ihan turhaan tosin; Wäinö oli ihan pro! Ainoat virheet mitä saatiin, oli liian vinosta asennosta johtuvat pisteen vähennykset. Tiesinkin, että Wäinön perusasento menee ilman palkkaa helposti siihen, että poikittaa sivuttaiseen asentoon. Tuomarin palaute oli, että kymmenen astetta enemmän poikitusta ja meidät olisi pitänyt hylätä... Huh, no se meni likeltä! Ei kun siis treenaamaan tätä Wäiskin kanssa.

Rata oli yllättävänkin vaikea, siihen kuului mm. juosten pujottelu ja muutama hämäävä lähestyminen. Paljon vaikeampi rata siis kuin Wilhon kanssa ekaa kertaa kisattaessa. Tiesin, että Wilholle rata sopi, koska liian helpolla radalla se menettää kiinnostuksensa. Wäinön kanssa taas varsinkin juoksuosuus suorastaan hirvitti; harjoituksissa se on ottanut niin paljon lämpöä minun juoksuaskeleista, että koko tekeminen on mennyt lähinnä pomppimiseksi. Tällä kertaa poika kuitenkin keskittyi niin täysillä, että en voi kuin ihmetellä! Se vain tuijotti suoraan minua eikä sen silmissä ollut mitään muuta kuin radan suorittaminen. Voi miten hieno pieni eläin! Wäinön suoritus oli 18 koirakkoa Wilhon jälkeen, joten ehdin lämmitellä sen hyvin, tämä pitää muistaa seuraavallakin kerralla. Tuloksena meille siis oli 89/100 pistettä, mikä on huomattavasti yli tavoitteen :)

Wilhon kanssa aloitettiin alokas-luokan toinen ryhmä. En ollut oikein ehtinyt katsoa muiden suorituksia kun ajattelin, että lämmittelen Wilhonkin mahdollisimman hyvin. Wilhon kanssa otin taktiikaksi enemmänkin hengen nostatuksen kun Wäinön kanssa taas yritettiin harjoitella keskittymistä. Radalle mentäessä Wilho olikin ihan oikeassa moodissa; energinen, mutta keskittynyt. Alkuasennossa sanoin sille vielä tuplakäskyn, jottei se alkaisi suorittamaan omia liikkeitään, kuten viimeksi. Sinällään Wilholle rata ei sisältänyt vaikeita liikkeitä ja minäkin hallitsin hermoni, joten tuloksena oli 100/100 ja luokkavoitto!

Kovin olen siis tyytyväinen ja ylpeä hienoista koirapojistani! Viime viikon ne ovatkin sitten viettäneet lomaa isännän huomassa kun emäntä on matkaillut, mutta tämän jälkeen ne pääsevät ansaitulle lenkille haistelemaan vähän metsän hajuja ja Wäinö juoksemaan minkä kintuista lähtee :)

Wilho palkintojen jaossa.

Hieno Wäinö

#kutsumua

Pahoittelen kuvan huonoa laatua. Joskus varmaan pitäisi opetella kuvaamaan edes auttavasti? Joka tapauksessa Facesta bongasin tällaisen postauksen ja jotenkin kosketti... Wäinön kanssa kun ollaan välillä oltu ongelmissa ja noloissa tilanteissa, varsinkin silloin kun herra oli nuorempi. Saatiin kuunnella ohikulkijoilta jos jonkinmoista huutelua, joka tietysti parhaansa yrittäneenä, koiraa rakastavana omistajana, tuntui erittäin pahalta. Ihmiset osaa välillä olla tahtomattaan ja varsinkin tahtoessaaan julmia. Ne tunnit mitä Wäinön koulutukseen on pistetty, eivät rajoitu pelkästään lenkkeilyyn ja koiran kanssa puuhaamiseen. Loppuaika ollaan luettu ja etsitty tietoa ja kursseja joilla käydä, hiottu taitoja ja yritetty aina yrittämisen jälkeen. Näitä tunteja ja välillä epätoivon hetkiä eivät ulkopuoliset kommentteineen ehkä ymmärrä tai haluakaan ymmärtää.  Joten siksi aiheellinen tämä postaus meille. Koska on se vaan niin hieno ja etevä mies, tuo minun Wäinöliini!

Ps. Haluaisin korostaa, että tämä mielipaha on pieni verrattuna koulukiusaamisen jättämiin haavoihin.

Wilhon rally-tokoiluvideo

https://www.youtube.com/watch?v=qjiT8PMKpqE&feature=youtu.be

Sieltä voi kaikki halukkaat katsella meidän menoa :) Ihan hyvältähän se tälleen jälkeenpäin näyttää, vaikka radalla tosiaan tuntui, että tehtiin kamalan suuria virheitä. Virheet siis tuosta alun asennosta ja lopun huomion herpaantumisesta. Itse katselin, että kylläpä kumartelen koiraan päin, vaikka tarvetta ei varsinaisesti olekaan. Jotenkin sitä vaan tuntee, että kun on pieni koira niin pitää mennä lähemmäs. Teen tuota ihan huomaamattani, mutta selvästi pitää alkaa kiinnittämään huomiota entistä enemmän omaan asentoon. Seuraavassa luokassa (jahka siis sinne asti päästään, mutta kuitenkin...) tuohan on jo virhe...

Muuten tässä ollaan taas koirien kanssa laiskoteltu, yhdet vaivaiset treenit kävin Wäinön kanssa perjantaina. Koirassa oli taas niin paljon virtaa, että se vain lähinnä hyppi ja pomppi ympäriinsä, joten ei niistä sen enempää. Joka tapauksessa ykkösjuttu Wäiskin kanssa on perusasennon ja seuraamisen harjoittelu, temput se kyllä osaa, mutta kulkee auttamattoman vinossa ja pomppii. Noh, siihen lie auttaa myös lenkkeilyn lisääminen niin saa poika turhat energiat purettua. Tänään oli taas lenkillä siltä niin vahvaa suorittamista, että ai että! Koira juoksi päättömänä heti kun pääsi irti ja tunnin lenkistä noin 45 minuuttia meni siihen kun huutelin sitä tulemaan takaisin kun se kerta toisensa jälkeen ponkaisi juoksemaan milloin mihinkin suuntaan.

Olisi tietysti pitänyt arvata - jo pelkästään autosta ulos tuleminen ja siellä tutun koiran näkeminen sai sen täysin kiihdyksiin. Jälkiviisaana olisi ehdottomasti pitänyt uusia autosta ulostuleminen sekä pitää sitä hetki hihnassa pidempään. Nyt suunnitelmana on harjoitella tätä sekä ennen varsinaista lenkkiä yrittää väsyttää siitä suurin vapaana olemisen into pois, vaikkapa heittelemällä sille frisbeetä tms. Jospa sitten se ensi huuma vapaana olosta ei tulisi niin vahvana. Koitetaan...

Rally-tokokisat Sievi 17.8

No nyt ne on sitten ohi! Ensimmäisiin kisoihin osallistuminen jännitti ihan huolella (vaikka ei kuulemma päällepäin näkynytkään), mutta hengissä siitä selvittiin ja vieläpä ihan hyvin tuloksin; 98/100 pistettä.

Koko reissu oli oikein onnistunut ja mukava, voihan tuollaisen tehdä uudestaan ihan vaan lomailun kannalta :) Vaikka rankkaa se oli, siitä ei pääse mihinkään. Startattiin hyvissä ajoin lauantaina, koska ajomatkaa kertyi kiitettävät 362 kilometriä per suunta. Ensimmäiseksi käytiin kyytiin matkakumppanimme lapinporokoira Laku sekä omistajansa, ja eikun menoksi! Wilhon kanssa matkaamisen tiesin jo etukäteen helpoksi, on se sen verran konkari näissä hommissa. Hotellissa Wilho tosin ei ole koskaan ennen ollut yötä, mutta sekin meni oikein hyvin eikä se haukkunut kuin kerran yöllä naapurista kuuluville äänille. Sekin jäi lyhyeksi haukahdukseksi, onneksi. Aamupalalle mentäessä pystyttiin koirat jättämään huoneeseen ilman, että kumpikaan olisi nostanut metakkaa.

Tauko paikallaan. Iisalmen Nesteen terassille sai ottaa koiratkin :)

Laku nauttii hotellielämästä

Käytiin lauantaina katsastamassa kisapaikka jo etukäteen, mutta sen enempää en Wilhon kanssa treenaillut. Päivä oli kaikkine matkamisineen jo tarpeeksi rankka enkä halunnut väsyttää sitä ihan loppuun. Sunnuntaina mentiin kisapaikalle hyvissä ajoin katselemaan meininkiä ja oma jännityskin alkoi haihtua kun sain jutella koiraihmisten kanssa ja erityisesti rapsutella hurmaavaa buhund neito Keijua :) On se vaan Wäinöön verrattuna aika viilipytty ;) Harmittelinkin kun en päätynyt ottamaan Wäiskiä matkaan, mutta saahan se oman starttinsa rallyyn syyskuussa. Keijun omistaja myös suostui kuvaamaan meidän suorituksen, tästä suurkiitos! Olipa hyödyllistä nähdä omaa menoa. Videoon laitan linkin heti kun saan sen käsiini.


Siinä vaiheessa kun mentiin kehään, oltiin sekä koira että omistaja jo melkolailla rättiväsyneitä; se söi suurimman osan jännitystä, mutta silti hermoilin muutaman ensimmäisen kyltin aikana. Rata oli helpompi kuin mitä ollaan harjoituksissa käyty läpi. Tiesin jo etukäteen, että liikkeet me osataan, mutta virheitä voi tulla jos Wilho kadottaa kiinnostuksen hommaan, mikä oli ihan mahdollista, koska se alkoi olla jo aika väsynyt. Heti alkuun Wilho pomppasi oravaistuntaan juuri kun olin saanut sanottua olevani valmis, eli -1 pistettä. Siitä en voinut olla hirmu harmissaan, koska koiralla oli kivaa ja siksihän se sen teki :) Onneksi en lähtenyt uusimaan (uusiminen on aina -3 pistettä) lähtöä, vaikka se käväisi mielessä hetken verran. Pujottelussa taas Wilho alkoi menettää hieman mielenkiintoaan ja saatiin -1 piste puutteellisesta yhteistyöstä kun se pujottelun jälkeisellä kyltillä halusi lähteä haistelemaan jotain... Sain sen kuitenkin nopeasti houkuteltua takaisin ilman, että hihna olisi kiristynyt. Tässä jäi harmittamaan ainoastaan oma pöljyyteni kun näin, että Wilhon mielenkiinto herpaantuu, en toiminut ajoissa antamalla vaikka lisäkäskyä... Noh, ensi kerralla sitten!

Suorituksen jälkeen olikin sitten niin väsynyt olo, etten oikein edes osannut iloita hyvin menneestä radasta. En vielä edes silloin kun tulokset julkistettiin, ollut oikein millään mielentilalla. Miten sen nyt sanoisi, oli vain sellainen väsyneen turta olo :D Nyt hyvin nukutun yön jälkeen sitä voikin sitten todeta, että jes! sehän meni paljon paremmin kuin oletusarvo oli ja kannatti lähteä! Tuliaisina siis hyvä mieli, paljon innostusta harrastamiseen ja Wäinölle oma blingbling kisapanta :)

Vielä pieni muokkaus: kisapaikalla oli kuvia räpsinyt Maarit Halmetoja ja mekin oltiin päästy kuviin. hienoja kuvia oli, kerrankin sellaisia tähänkin blogiin ;)





 

Wilho on terve!

Wilho läpäisi terveystarkastuksen puhtain paperein. Kuvia lonkista/selästä ei otettukaan, koska eläinlääkäri oli koiraa kopeloituaan sitä mieltä, että se olisi turhaa. Vasemmassa lonkassa hän havaitsi pientä löysyyttä, mutta ei sen kummempaa. Selän eläinlääkärikin totesi jäykäksi ja kirjoitti kipulääkkeitä ja antoi ohjeeksi hieroa koiraa ja liikuttaa sitä sen omien ehtojen mukaisesti. Häntäkin tutkittiin eikä siitäkään löytynyt mitään vikaa. Hännän heiluttamattomuus eläinlääkärin mukaan voi olla vain tapa, joka tällä koiralla on, samoin kuin peitsaaminen. Verikokeissa arvot olivat kohdillaan, lukuun ottamatta valkosoluarvoja, jotka olivat hieman matalalla. Ne olivat kuitenkin vain hiukan matalat, joten pelkällä koiran tarkkailulla jatketaan. Olen kyllä erittäin iloinen näistä uutisista :)

Viime yönä tulikin sitten valvottua, koska rally-tokokisa ilmoittautuminen aukesi keskiyöllä ja halusin varmistaa meille paikan lähikisoihin :) Viime hetkillä päätinkin sitten ilmoittaa molemmat koirat alokasluokkaan. Huih! Nyt kyllä jännittää, mutta pitähän se Wäiskinkin päästä kokeilemaan miltä kisaelämä maistuu. Tiistaina se taas tuurasi Wilhoa, koska oli niin kuuma ja voi pojat kun se suoriutuikin hyvin! Radan lisäksi kokeiltiin tokopaikallaanoloa, josta olin aiavan varma. etteihän se nyt ainakaan onnistu. Wäinö kuitenkin jämähti niille sijoilleen ja vain tuijotti minua HYVIN vakavana. Nauratti kyllä miten tosissaan se homman ottikaan! Hieno, hieno poika!

Noiden treenien lisäksi ollaan käyty koko porukalla veneilemässä. Viime vuonna darra ei ihan ollut sitä mieltä, että se olisi ollut hänen juttunsa, mutta ilmeisesti talven asiaa pohdittuaan, se oli tänä vuonna yksi viilipytty. Veneesen päästyään se vain kävi nukkumaan pohjalle vaikka aallokkokin oli aikamoinen. Aina ei tiedä mitä sen päässä liikkuu, mutta hyvä tietysti, että veneily maistuu, sitä kun on näin kesäisin aina silloin tällöin luvassa myös koirille. Wilho tykkäsi olla lähinä sylissä ja Wäinö alun rauhattomuuden jälkeen asettui Darran viereen makomaan.

Saaressakin piipahdettiin ja se oli ehdottomasti hienoin hetki Wäinön mielestä; pääsihän siinä uimaan! Itsekin pulahdettiin veteen ja kas kummaa, kun uin pois Wilhon näköpiiristä, hyppäsi poika veteen! Olin aivan hämmästynyt, siis Wilho. Veteen. Vapaaehtoisesti. Ilmeisesti vettä kamalampaa on kumminkin emännän hukkaaminen, voi pientä rakasta <3

Wilho parkkeerasi itsensä eväiden lähistölle.

Eikä Darrakaan kaukana ollut.

Wilhon riemukas luoksetulo

Möllitokoilun iloinen luoksetulo, kiitos kuvaajalle!

Extempore möllitoko

Käytiinpä sitten vähän yllättäinkin möllitokokisoissa Wilhon kanssa! Kaveri viestitteli perjantaina, että sunnuntaina tällaiseen olisi mahdollisuus, mutta sitten asia unohtuikin remontin ja kaiken muun viedessä ajatukset ihan toisaalle. Sunnuntaiaamunakin olin lähdössä jo ihan muihin hommiin kun tuli mieleen, että "ai niin, ne tokoilut!". Katselin häthätää netistä, että mitä alokasluokan liikkeisiin kuuluu, totesin, että ollaan harjoiteltu suurinta osaa niistä viimeksi neljä vuotta sitten alkeiskurssilla ja eikun menoksi!

Eihän se sitten hullummin mennytkään! Jännitti kyllä ihan kamalasti. Paikallaanmakuu meni tietysti vielä heti ensi alkuun pieleen kun jossain minuutin kohdalla Wilho päättikin mennä haistelemaan viereistä koiraa... Jes. Onneksi toisen koiran suoritus ei siitä häiriintynyt. Tuomari sanoi, että olisi antanut heille 5 pistettä, koska koira tarvitsi tuplakäskyn ja vaihteli asentoaan, mutta koska kesti Wilhon häiriön niin hienosti, saivat täyden kympin. Eli me tavallaan autettiin... Paitsi, että joo, vähän nolostutti enkä olisi arvannut, että Wilho moiseen sortuu.

Noo, kaikkea sattuu eikä odotukset olleet kovin korkealla, joten oli helppo kerätä itsensä ja jatkaa eteenpäin. Pisteitä meiltä ei vähennetty oikeastaan kun minun antamista avuista. Annoin joissakin liikkeissä tuplakäskyn, joten siitä vähän rokotettiin tottakai. Parissa kohtaa Wilho vähän ennakoi ja nousi istumaan perusasentoon ennen kuin annoin käskyn. Hypystä olen kaikkein ylpein, koska odotukset sen onnistumiselle olivat nolla. Ei tosiaan olla harjoiteltu sitä sitten muinaisen tokoalkeet kurssin ja vielä ennen omaa suoritusta pähkäiltiin, että mitenkäs se menikään... Wilhopa teki sen juuri nappiin. Pieni edistäminen kun se lähti hyppäämään, mutta hypyn jälkeen se kiepsahti ympäri ja jäi paikoilleen seisomaan! Mistä se sen muisti?? Olin äimänä, mutta kovin ylpeä!

Toinen ilostusta aiheuttava kohta oli ehdottomasti luoksetulo. Wilho laukkasi kutsusta luo niin iloisesti, että itseä sekä tuomaria rupesi naurattamaan. On se hieno poika! Tuloksena siis neljässija ja erikoismaininta minulle kun keräsin itseni niin hyvin alun epäonnistumisen jälkeen. Wilhon suoritusta kehuttiin harmoniseksi ja kyllähän se lämmitti mieltä.

Wilho sai palkkioksi hienon lelun vaan Wäinö sai sen jossain vaiheessa iltaa hampaisiinsa ja tässä tulos.