Treenit jatkuu

Viikko vierähtikin, että koirien kanssa en tehnyt yhtään mitään lenkkeilyn lisäksi. Ja ihan hyväähän se teki. Rallymöllien jälkeen käytiin Wäinön kanssa koiratanssissa, mutta se ei kyllä mitenkään nostattanut mielialoja... Ohjelman Wäinö teki tosin hienosti, mutta päätti MERKATA lattialle toisen uroksen hajujen päälle. Just. Jos joku asia on, mitä en yksinkertaisesti siedä, niin se olisi sitten merkkailu. Tätä en kyllä todella osannut odottaa sen tekevän. Nyt vissiin hormoonit hyrrää pojalla aika pahasti. Oli siis tauon paikka, niin koiralle kuin emännällekin.

Välihuomiona; Wäinön ohjelma on minusta kyllä hyvä! Pitääkin skannata se tänne joku kerta, mutta yksinkertaisuudessaan se sisältää niin peruuttamista, pitkän pätkän sivuaskeleita, ympäripyörimisiä, pujottelua ja loppuun olisi tarkoitus opettaa Wäinö hyppäämään minun syliin :) Wäinö vielä liikkuu luonnostaan musiikin tahtiin tosi kivasti, joten ties vaikka tästä tulee meille uusi laji...

Wilhon kanssa käytiin hieronnassa ja selästä sekä lavoista löytyikin aikamoiset jumit. Treenikieltoa ei kuitenkaa tullut, mutta ohje välttää turhaa pomppimista kylläkin. Sen lisäksi Wilho sai armahduksen ja sen saa nyt ihan "luvan kanssa" nostaa autoon, kun se sinne tulemista on karsastanut. Mutta aihetta huolestua mistään pahemmasta ei onneksi tullut ja muutama hieronta kerta helpottanee koiran oloa. Hieronnasta Wilho kyllä nautti, varsinkin lämpökäsittelystä. Kipeisiin kohtiin tosin ei olisi saanut koskea vaan enemmänkin olisi pitänyt rapsutella mahasta :D Voi, se näytti kyllä taas koko valloittavan persoonansa. Ja olipa mukava käydä koiran kanssa rentoutumassa, ihan ilman mitään mietittävää...

Perjantain rallytreeneihin oli sitten taas ihan mukava lähteä ja hyvinhän ne menivätkin. Minä kiireessä töissä suunnittelin meille radan ja siitähän tuli varsin humoristinen pläjäys...






En ensinnäkään huomannut, että unohdin radan loppupuolelle laittaa puolenvaihdon takaisin, joten koko loppurata mentiin oikealla seuraten :D Lisäksi tehtailtiin houkutus, mutta unohdettiin laittaa mitään houkuttelevaa sinne... Ensimmäinen koirakko suoritti jo rataansa kun älyttiin, että mitään koiraa ei varmaankaan numerokyltit varsinaisesti houkuttele kovinkaan paljoa... Siitä saatiinkin sitten ihan hyvät naurut. Ensi kerralla otan jostain valmiin radan!

Wäinön kanssa harjoiteltiin mestariluokan liikettä, eli lähetä kohteelle. Wäinö nappasikin homman ihna muutamasta kerrasta! Vaikka sen kanssa on välillä haastavaa niin on se vaan fiksu ja hieno koira... Sillä on moottoria tehdä vaikka mitä, joten kunhan minä saan kisatilanteessa hermoni hallintaan niin täältä tullaan! ;)

Näiden lisäksi aloiteltiin teoriakerralla rallyn alkeiskurssi. Ensi kerralla päästäänkin jo tosi toimiin. Yritin kovasti luoda lajista mielikuvaa, että kaikilla on hauskaa ja helppoa ja että jännätä ei ainakaan tarvitse, mutta eräs osallistuja sanoi lopuksi, että mietti mihinhän sitä on päänsä pistänyt! :D No eivät ne kai niin paljoa säikähtäneet, että jättäisivät leikin kesken! Ihanasti oli erirotuisia koiria edustettuna; punaista irlanninsetteriä, novascotiannoutajaa, mitteliä ja rhodesiankoiraa oli ilmoitettu mukaan. Itselle on kyllä olemaan todella jännää katsoa erityyppisten koirien menoa ja oppimista. Toivottavasti tulee tännekin lajille taas uusia harrastajia tämän kurssin tiimoilta...

RallyMölli 5.4

Käytiin vähän harjoittelemassa kisailua taas pitkästä aikaa. Ja sehän... meni. Itse jännitin kovasti, koska olin ilmoittanut Wäinön AVOon eli koiran tulee olla vapaana radalla. Harjoituksissa olemme jo onnistuneet menestyksellä treenaamaan vapaana, mutta oma jännitykseni tarttui koiraan ja se oli suorastaan hädissään, koska ei ymmärtänyt mistä uhka on tulossa. Wäinö siis juoksenteli tarkastamassa tuomarit pariin otteeseen ja kerran ylsi miltei yleisöön asti. Sen jälkeen otin sen kiinni, mutta en saanut sitä enää rauhoittumaan, joten katsoin parhaaksi keskeyttää radan. Noh, hyviä puolia tästä harjoituksesta kuitenkin löytyy kun oikein etsii:

1. Wäinö tekee liikkeet nätisti.
2. Wäinö ei pyrkinyt karkaamaan. Juoksentelu johtui siitä, että se pyrki tarkastamaan ympäristön.

Joten seuraavaa kertaa ajatellen minulla onkin jo lista kisaa valmistelelevista tehtävistä. Käytän ehdottomasti Wäinön ensin kisa-alueella, jotta se ei ole upouusi paikka sille. Teen sen kanssa kehän ulkopuolella tehtäviä ennen kuin aloitamme oman osuutemme. Ja vaikeimpana: yritän ottaa rauhallisen mielialan. Nyt sorruin taas pyörittelemään päässäni kauhuskenarioita koiran karkaamisesta ja panikoin sillä myös koiran. Seuraavaan vapaanaolokoitokseen lähdetään sillä mielialalla, että jos karkaa niin onpahan harjoiteltu. Kun ei se kumminkaan karkaa kauas.

Wilhon kanssa päästiin tulokseen 91/100 pistettä, johon en kyllä ole hirmu tyytyväinen. Wilho ei ollut oikein vireessä, koska en lämmitellyt sitä ennen kisaa tarpeeksi. Wilhon kanssa on vaikeampaa suorittaa tuo lämmittely, koska jos sitä tekee liikaa, se väsähtää, mutta liian vähällä se ei pääse fiilikseen ja tekee laiskasti. Liikkeet Wilho kyllä suoritti kivasti ja mokailut olivat ihan omiani. Harmittamaan jäi ainoastaan jätättäminen. Lisäksi Wilho sai korvaansa ilmeisesti lunta (koska päätti kieriä maassa juuri ennen kisaa), jota se sitten pari kertaa pysähtyi rapsuttelemaan pois. Se nyt oli lähinnä huvittavaa :) Wilhonkin kanssa rata meni Wäinön suoritusta miettiessä, joten suurin treeni on nyt ihan omaan pääkoppaan!

Olipa kyllä hyvä, että tällaiset möllit tänne saatiin. Ihan oikean kisatuntuman siinä sai. Kisojen järjestäminenkin sujui mukavasti, meitä oli hyvä porukka ja kaikilla tuntui olevan hyvä mieli, joka tietysti on pääasia. Päivästä saikin oikein mukavan fiiliksen vaikka omat kisat ei niin onnistuneetkaan :)

Tässä vielä kuva radasta, joka oli kyllä minun mieleen. Ei hirmu vaativa, mutta sisälsi toisaalta kaikki meille vaikeat tehtävät (seiso, kierrä koiran ympäri ja houkutus).

Pikapäivitys kuvin

Taas on paljon ehtinyt tapahtua, mutta koneelle en ole ehtinyt, että saisin kirjattua tänne kuulumisia. Kävin mm. Tommy Wirènin luennolla, treenryhmä palaveerasi tulevaisuuden tavoitteista, ilmoitin Wilhon lukukoira-valmennukseen... Mutta jääköön ne tällä kertaa ja vihkiytyköön tämä päivitys lenkkikuville (kiitos Katja Koponen), joista välittyneen koko sakin hyvä mieli!

Wäinö tuo näytille keppiä; josko joku heittäisi vaikka?

Lakun riemukas lähestyminen

Osaa Wilho ja Darrakin :)

Metsävahti

Kyllä meissä jotain samaa on, eikö?

Kenes tämä keppi olikaan?

Vauhtia taas riittää

Laku: leikitäänkö? Wäinö: No ei.

Tokoagi 2:n tentti - Wäinö pelastaa päivän

Tänään oli kyllä Wäinö huipussaan tokoagi 2:n tentissä. Yllätys, yllätys meidän harjoittelu monen tehtävän osalta on jäänyt pelkästään kurssin varaan, kotona ei olla juuri tehty mitään. Sen vuoksi en lähtenyt suurin toivein tenttimään, tavoitteena saada minimi 5 tehtävää oikein ja tentti läpi. Laskin, että n. 5 tehtävää on meille ennestään tuttuja, kuten esim. istu, kierrä koiran ympäri ja voltti (koira pyörähtää 360 astetta vihjeestä) ja hyvänä päivänä sehän riittääkin jo! Valmistauduttiin tenttiin käymällä tunnin lenkillä, koirat metsässä vapaana juosten. Itse olen kipeä, joten lönkyttelin erityishidasta vauhtia. Koirat olivat ihan todella innoissaan, liekkö auringon paisteesta tai mukavasta hankiaisesta, mutta joka tapauksessa meillä oli rento, hyvän mielen lenkki. Jos koirat osaisivat nauraa, niin tänään ne olisivat niin tehneet :) Wilho ja Darra innostuivat jopa jahtaamaan toisiaan!

Wäinö oli silmin nähden rento koko lenkin ajan ja päin vastoin kuin yleensä, se ei pinkonut täyttä höyryä edes takaisin koko aikaa vaan nuuski milloin mitäkin kantoa ja jolkotteli sitten seuraavaan kohteeseen. Sama meininki jatkui myös tentissä. Moni temppu on meillä vielä kovin vaiheessa, mutta onneksi aloitukseen oli osunut neljä niistä tehtävistä, jotka handlasimme! Viides tehtävä oli tassukosketus, joka oli harjoitteluissa aina mennyt hieman plörinäksi, koska Wäinö ei yksin kertaisesti malttanut miettiä mitä niillä tassuilla pitikään tehdä ja huitoi ympäriinsä, välillä koskematta targettiin ollenkaan. Omaa vuoroa odotellessa harjoiteltiin tassukosketusta muutamaan otteeseen ja se ilmeiseti riitti siihen, että tentissä Wäinö nappasi kuin nappasikin homman ja koski targettia kolmesti, wau! Välillä se yllättää minut sillä, miten fiksu se onkaan...

Myös toisen osion tehtävissä oli yksi epävarma osuus. Koiran piti vihjeestä kaataa neljä keilaa, jokainen erikseen ja palata välissä ohjaajan luo. Ei olla koskaan harjoiteltu niin monella keilalla, mutta eipä tuo näkynyt menoa haittaavan, niin ne vaan kaikki kaatuivat ensi yrittämällä :) Viimeinen osio oli meille vaikein - rauhoittumisalustaa ei olla harjoiteltu ollenkaan, mutta onneksi "paikka"-käskyllä sekin onnistui hienosti. Sen sijaan tikapuut olivat tämän kertainen heikkokohtamme, mutta se ei haitannut, koska tuloksena oli mahtavat 14/15 oikein, tentti läpi ja sekä ohjaajalla että koiralla hyvä mieli :) Että innolla jäämme odottamaan tokoagi 3:sta!

Etevä mies <3

Maistuvat palkinnot

Palkinnot maistuvat

Tokoagia ja koiratanssia

Wäinön tokoagi-kurssi alkaa olla käytynä ja ensi viikolla olisi enää lopputentin aika. Monet tehtävistä on meillä vielä aika vaiheessa, tai siis ihan vaiheessa. 15 tehtävästä saadaan ehkä juuri ja juuri se 5 oikein, jotka tarvitaan hyväksyttyyn tulokseen. En silti ole ottanut liikaa paineita asiasta ja lähdetään kokeilemaan, jos ei onnistu, tentin voi aina uusia.

Tokoagi on järjestetty vanhassa koululuokassa, joka on ollut huomattavan haastava ympäristö Wäinölle, johtuen muiden koirien läheisyydestä ja liikenteestä ulos ja sisään luokasta. Alkutunnit meillä onkin menneet ihan vain rauhoittumisen yrittämiseen. Eikä siitäkään ole aina mitään tullut. Silti tämä on tehnyt Wäinölle ja minulle hyvää; olen ollut pakotettu opettamaan sille temppuja ja etenkin siihen, että annan sen itsensä miettiä mitä pitäisi tehdä. Johtuen Wäinön malttamattomuudesta ja reaktioherkkyydestä, tapaan aina siloitella sille tietä liikaa enkä anna sen itse oivaltaa, vaikka nimenomaan se olisi sille hyödyllistä. Lisäksi sillä todellakin on välineitä miettimiseen, kunhan vaan malttaisi käyttää niitä!

(Muoks 9.3) Wäinö työntää leluautoa - yksi tokoagin tehtävistä

Toinen hyödyllinen asia on se, että olen ottanut nyt asiakseni opettaa Wäinölle rauhoittumisen erilaisissa paikoissa. Se ei tule olemaan helppo tai millää tavalla nopea projekti ja sitä myöten tavoitteet eivät ole korkealla. Yritän kumminkin, sillä se helpottaisi meidän molempien elämää huomattavasti. En lähde tähän projektiin sillä mielialalla, että saisin ihmeitä aikaan, mutta varmasti pientä parannusta.

Wilhon kanssa treenaus on jäänyt hieman vähemmälle, johtuen siitä, että herra varastettiin hoitoon, jonka jälkeen lähdimme matkoille eli molemmat pojat olivat hoidossa ja sitten olenkin ollut vaihteeksi kipeänä, sopivasti talvilomalla. Koiratanssi ohjelmaa olen kuitenkin miettinyt ja se itseasiassa alkaa olla rakentunut aika kivasti. Meinaan koko ajan mennä siihen halpaan, että siinä täytyisi olla kamala määrä temppuja ja sen täytyisi kestää loputtoman pitkään, vaikka alokasluokan ohjelman tulee kestää 90 sek. ja sisältää 5 temppua! Ei siis paha. Wilho oli treeneissä taas ihan huippu, voi miten minä tykkäänkään tehdä töitä sen kanssa! Muutenkin koiratanssiharkoista on tullut viikon kohokohta rallytreenien rinnalle, meno on aina rentoa ja mukavaa :)

Loppuasennon harjoittelua (kuva Saija Jänkävaara)

Alkuasennon harjoittelua (kuva Saija Jänkävaara)

The flying Mittelspitz (kuva Saija Jänkävaara)

Pentukuumetta

Pentukuume on viime aikoina vellonut entistä vahvempana, liekkö sitten mukamas liian helppoa näiden kolmen kanssa elo nykyään. Ja vaikka se on viimeinen asia mitä kannattaa tehdä, olen katsellut pikkubullmastiffien kuvia netistä... Ollaan siis monien vaiheiden jälkeen päädytty siihen, että seuraavaksi meille tulee uusi bullmastiffi, vaikka useaan otteeseen olenkin todennut, ettei rotu ole ns. oma. Minä kun olen enemmän tällainen pikkukoiraihminen, monestakin syystä. Isäntä kuitenkin haluaa rauhallisen, ison koiran ja vaihtoehtojakin ollaan katseltu, mutta mitään molempia säväyttävää ei ole löytynyt. Pitkään mietimme isosveitsinpaimenkoiraa, mutta joku siinäkin oli, ettei se kuitenkaan tuntunut oikealta... Joten pitkällisen pohdinnan jälkeen totesin, että miksi sitten vaihtaa rotua? Bullmastiffi on kuitenkin rauhallinen, turkinhoito on helppoa, se ei vaadi ylettömää määrää liikuntaa tai aktivointia ja tietenkin se on talon isännälle THE rotu. Itseähän ottaisin heti uuden mittelin, mutta se ei kuulemma ihan isosta koirasta käy?! Joku päivä sitten...

Sen verran olen kumminkin innostunut asiasta, että suunnittelen jo näyttelyitä uudelle pennulle sekä orastavaa rally-tokouraa :D Bullmastiffi ei myöskään tarvitse ylettömästi tekemistä, joten kunhan tässä seuraava koira otetaan, jaksan antaa sille sen tarvitseman huomion ja koulutuksen. Kun ennestään on jo yksi suht. aktiivinen ja yksi erittäin aktiivinen koira, on ajateltava myös omia voimavaroja, että uusi tulokas sekä vanhat asukkaat saisivat tarvitsemansa ja ansaitsemansa huomion. Totta puhuen uusi buhund tähän talouteen olisi liikaa ;) Eniten epäilyttää oma osaaminen ison vahvatahtoisen koiran koulutuksessa, osaankohan tarpeeksi, että saan tulokkaasta yhteiskuntakelpoisen yksilön?

Mietinnässä on siis enää sopiva ajankohta. Darra ei tästään enää nuorena ja vanhan koiran hoitaminen on joskus raskasta, kuten Turbon kanssa tuli koettua. Pentu siinä samalla saattaisi olla todella voimia vievää ja raskasta myös vanhukselle. Näitä jaksamisasioita olenkin miettinyt paljon, vaikka todella tekisi mieli ottaa jo uusi pentu. Ykkösasia on kuitenkin se, että pystyn huolehtimaan kaikki talouden koirat niiden ansaitsemalla tavalla.

Onneksi Darra päätti kuluneella viikolla muistuttaa vielä yhdestä syystä miksi pentua EI kannattaisi ihan heti ottaa: Rouva oli huimat neljä tuntia yksin, mutta täyteen tuhoon se riitti aivan mainiosti. Tapansa mukaan se oli käynyt läpi onko pöydille jäänyt mitään ylimääräistä ja olihan sinne: valkosipulia ja banaania, joita oltu ei lähtiessämme huomattu nostaa korkeammalle tasolle. Tullessani kotiin täällä lemusi ihanasti valkosipuli ja banaanit oli oksenneltu peräti kahdelle eri matolle. Ja ihan varmuuden vuoksi se oksensi vielä autoonkin. Nice. Otti taas pitkästä aikaa ihan kunnolla aivoon. Edes lauantai-iltana sen ympäriinsä levittelemät sokerit eivät ketuttaneet näin paljon, ei vaikka nekin oli kuolattu osin tahmeaksi matoksi lattioille, osin levitelty hienona muruina kaikkialle ja osin jätetty jämähtämään laattoihin kiinni niin, että ne oli veitsellä raaputettava pois. Mutta se oli kivaa verrattuna siihen mitä valkosipulilla ja banaanilla saa aikaan.

Että hillitseehän se hieman kuumetta kun miettii mitä kaikkea kivaa Darralla olisi uudelle pennulle opetettavana...

Treeniä Wäinön kanssa = huokaus

Niinhän siinä taas kävi, että Wilho pöllittiin hoitoon, nyyh! Ei olisi millään malttanut antaa sitä yli viikoksi, mutta viekkaudella ja vääryydellä se taas onnistuttiin täältä kaappaamaan. Voi että se tulee olemaan taas suuttunut minulle (ja ihan aiheesta). Wäinö oli sitten keskenään perjantain rallytreeneissä ja eihän ne menneet... Pääsin lähtemään töistä niin myöhään, että meillä tuli aivan mahdoton kiire ehtiä paikalle. Jotenkin en taas tajunnut, että olisi paikanpäällä pitänyt sitten ottaa Wäinö sisätiloihin ennen meidän omaa vuoroa. Koira nimittäin oli niin ladatussa mielentilassa, ettei rataharjoittelusta tullut mitään ja jouduttiin ottamaan ihan perusseuraamista. Kun sitä oltiin vedetty reilut 10 minuuttia, löytyi taas keskittyminen ja lopetinkin meidän vuoron ottamalla Wäinön kanssa hyppyharjoitteita hallin toisessa reunassa. Se menikin ihan mukavasti! Jätin herkun toiselle puolelle estettä ja hyppyytin Wäinön muutaman kerran siitä yli. Vauhtia ei ainakaan puuttunut... En sitä kyllä epäillytkään. Saa nähdä sitten kun päästään agility aloittamaan, että millä hurmoksella se vetää esteet yli. Positiivista kuitenkin oli, että Wäinö todellakin hyppäsi esteen eikä kiertänyt/juossut sen yli ja oli jopa kontaktissa heti esteen jälkeen. Vapaanakin se oli, joten täytyy olla lopputulemaan tyytyväinen, vaikka alku kangertelikin.

Kuten aikaisemmin jo mainitsinkin, olen tässä uudelleen keksinyt lumikenkäilyn ja sitä käytiinkin kokeilemassa taas hyvien ulkoilukelien kunniaksi. Meinasin, että jätän kumminkin Darran kotiin, mutta Rouva oli toista mieltä ja odotti oven edessä, että pääsisi mukaan. Noh, tottahan toki! Lumikengillä pääsikin sitten liikkumaan hangessa suhteellisen vaivattomasti ja Wäinön sekä lapinporokoira Lakun hanki kantoi myös hyvin. Darra sen sijaan upposi ihan kokonaan kinoksiin ja joutui tekemään mielettömän työn eteenpäin pääsemiseksi! Vähän matkaa käveltyämme totesimme, että on pakko hakeutua polulle, ettei vanha Rouva saa sydänkohtausta. Tallasin sitten sitten lumikengillä polun, jotta sen kulkeminen helpottuisi. Siinä tulikin sitten itsellekin kiva urheilusuoritus, ei nimittäin ollut mikään läpihuutojuttu, mutta kyllä se koiraa helpotti huomattavasti. Darra oli kuitenkin silminnähden tyytyväinen kun päästiin polulle ja se löysi taas pitävää maata jalkojensa alle enkä kyllä minäkään enää siinä vaiheessa pahakseni pistänyt!

Wäinö tuurasi Wilhoa myös koiratanssitreeneissä, mutta tällä kertaa tuli kyllä todellakin Wilhoa ikävä! Wäinö oli nimittäin erittäin lautautuneessa tilassa - taas kerran. Mukana oli lisäksi nuori mittelspitzuros, joka ei ollut sitten ollenkaan Wäinön mieleen ja Wäinö ärisikin sille jos en pitänyt kontaktia yllä koko ajan. Pari kertaa jouduin ärähtämään ihan kunnolla, että sain sen pysymään aisoissa ja estämään sen menon toisen luo pörhistelemään. En ollut siis ollenkaan tyytyväinen, mutta tätähän tämä Wäinön kanssa on, joskus tulee takapakkia. Hyvää treenissä oli kumminkin se, että saatiin yksi liikesarja harjoiteltua jo valmiiksi. Muiden osallistujien kanssa oli myös puhetta, että keväämmällä olisi mukava järjestää koiratanssimöllit. Niitä ajatellen voisikin sitten valmistaa ihan ohjelman valmiiksi. Enköhän minä sen molemmille koirille tee, vaikka Wäinön osallistumisesta en vielä olekaan varma. Josko se tästä taas helpottaisi...