Uintireissu

Poikien kanssa ollaan taas - yllätys, yllätys - lenkkeilty paljon. Wilhon kanssa ollaan nyt myös ilmoittauduttu ekoihin rallytoko kisoihin kesän lopulla! Huih! Hieman jänskättää ja pitäisi kai aloittaa hieman aktiivisempi harjoittelukin, ettei ajeta montaa sataa kilsaa ihan vaan nolaamaan itseämme; se onnistuu kyllä lähempänäkin. Alokasluokassa saa onneksi käyttää paljon käsimerkkejä, joten hirveää hätää en uskoisi meille tulevan. olisihan tuosta kumminkin hauska saada edes jotain kotiinviemistä, niin kuin hyvämieli :)

Muutamissa treeneissä ollaan käyty ja kurssikin jatkuu vielä, joten ihan lepomiehinä ei olla oltu. Wäinön kanssa ollaan samoja liikkeitä harjoiteltu ihan kotosalla ja raahasin sen mukaan epävirallisille treeneillekin. Tottakai se haukkui puuhun kytkettynä ollessaan jatkuvasti, joten ensi kerralla valmistaudun paremmin ja tuon sille vaikkapa luun mitä kaluta sillä aikaa kun Wilhon kanssa teen. Wilho osaa odottaa nätisti omaa vuoroaan kyllä, mutta onhan sekin toki luun ansainnut. Sen verran koville tuo odotteleminen kumminkin otti, että kun tunnin treeneistä (ja päälle tunnin lenkki) palattiin, oli kaksikko todella väsynyt! Nukkuivat koko loppu päivän :)

Kuummilla keleillä ollaankin sitten vaihdettu lenkit uintireissuun läheiselle lammelle. Wilho ei oikein asiasta ole ollut innostunut, mutta olen laittanut senkin uimaan, vaikka se kääntyykin heti takaisin rantaan. Sitten onkin ihanaa kun se hankaa itsensä hiekkaan ja mutaan - kotona siis päästään suoraan pesulle!

Wilho hankaa itseään maahan uintireissun jälkeen.

Tältä näyttää uitettu mitteli :)

Lahti 27.4

Wäinön kanssa oli viime viikonloppuna edessä viimeisen sertin metsästys. Koska meillä on ollut vain lainatavarat aina ennen mukana, piti tätä tilaisuutta varten hankkia uusi näyttelyhihnaja häkki ja ja... Oman lisämausteensa loi Wäinön papereiden katoaminen... Edellisellä kerralla kadotin rokotustodistukset ja tottahan nyt kävin hoitamassa asian kuntoon ja samalla rokotutin molemmat pojat, onpahan molemmilla nyt todistukset (rokotukset siis olisivat olleet voimassa kesään saakka). Vaan annas olla kun alan etsiä rekisteritodistusta oletetusta paikasta, sitä ei löydykään, ei sieltä eikä muualta. Käännettiin koko kämppä ja kaikki mahdolliset piilot vaan ei. Onneksi - onneksi - olin liikkeellä sen verran ajoissa, että sain vielä tilattua kopion Kennelliitosta. Voi jos joku joskus vaihtaisi tämän pään toimivampaan!

Uusi kevythäkki hankittiin ihan tätä tilaisuutta varten. Tuleehan se käteväksi ottaa vaikka koulutuksiin mukaan, kesällä kun ei enää autossakaan kehtaa taukoja pitää.

Reissu oli mahtava kaikin puolin - toivottua menestystäkin tuli ja näin ollen Wäinö on nyt Suomen muotovalio! Wäinö oli urosten kolmonen, mutta edellä olijat olivat jo muotovalioita, joten serti siirtyi meille :) En olisi voinut toivoa parempaa. Wäinön arvostelussa huomautettavaa oli ainoastaan etuliikkeissä, jotka voisivat olla paremmat. Minulle vinkattiinkin, että kannattaa pitää enemmän vauhtia kehässä, ettei koira pääse löntystelemään. Jos näyttelyuraa tästään tulee jatkettua, täytyy pitää mielessä!

Parasta oli kuitenkin muiden buhundejen ja buhund-ihmisten tapaaminen! Voi jee, näin ainakin kuusi muuta buhundia ja kirsikkana kakun päälle vielä Wäinön siskon Milan! Kovin oli hurmaava neiti kyseessä ja kaunis, mutta sen jo kuvien perusteella tiesinkin. Luonteeltaan neiti kuuluu olevan Wäinön tyyppinen tapaus.Wäinökin tutustui rotutovereihinsa ja kovin nuo naiset ainakin kiinnosti... Urokseksi Wäinö on muuten aika pieni (Wäinön isän emän kasvattaja arvioi, että noin 44 cm, Wäinöä ei ole koskaan mitattu)! Toki narttuja isompi, mutta selvästi pienempi kuin ainakin muut paikalla olleet urokset.

Huomatkaa uusi hieno panta, joka hankittiin paikan päältä. On aika luopua kuonopannasta ja pitihän sen kunniaksi saada vähän koreammat välineet.

Voi näitä nuoria naisia, miettii Wäiski

Muutenkin olipahan hyvin järjestetyt näyttelyt! Paikat oli selkeästi merkitty, kaikkialla oli oikein siistiä ja muutenkin homma rullasi aikataulussa. Kierreltiin oman osuuden jälkeen vielä myyntikojut, joita oli runsaasti ja käytiin jätskillä :) Jotenkin saatiin siihen tuhrattua pari tuntia aikaa, mutta kiireettömänä oli oikein mukava tutkiskella mitä kaikkea sieltä löytyikään. Wäinökin sai rapsutuksia ja kehuja monelta suunnalta. Oltiinpa Wäiskiä tultu ihan varta vasten katsomaankin! Kaikin puolin jäi siis oikein hyvä mieli - tästä tietysti iso kiitos kuuluu rakkaalle ystävälle, joka lähti kenneltytöksi matkalle mukaan :) Mitteleiden kehää en ehtinyt katsomaan kun olivat ihan toisella puolella hallia, mutta vilahteli niitä aina silloin tällöin ohi. Olisi silti ollut hauska käydä nekin katsastamassa.

Viikonloppu koostui paitsi koiranäyttelystä, myös hotelliyöpymisestä koiran kanssa, joka ennakkoon hieman jännitti minua - mitenhän tuo otus pärjää? Olinkin erittäin ylpeä, että homma meni aivan ogelmitta. Wäinö oli hiljainen vieras, vaikka naapurin neljä villakoiraa protestoivat omistajansa lähtöä hyvin äänekkäästi ei poika sanonut sanaakaan. Kerran se yritti vastata seinän takaa hyvin selvästi kuuluviin ääniin, mutta se jäi murahdukseksi kun komensin sitä olemaan hiljaa. Näköjään kun Wilho ei ole paikalla kertomassa, että nyt on hälytystila, Wäinö kuuntelee ohjeeni mukinoitta. Tämä on toki huomattu jo aiemmin ja niinhän se on, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Silti, on jotenkin hieno huomata miten nätisti käyttäytyvä koira siitä on tullutkaan. Pystyimme jättämään sen yksin huoneeseen ja käymään rauhassa syömässäkin ja kun palasimme, se odotti meitä ovella makoillen. Eikä se edes stressannut olosuhteita tai vierasta paikkaa!

Kursseilua

Viime päivityksestä on taas vierähtänyt aikaa. Olen ollut jatkuvasti kipeä... taas ja sekös ketuttaa. Lenkillä ollaan päästy käymään vaihtelevalla menestyksellä ja nekin lähinnä niin, että koirat autolla metsään ja irti, itse köpöttelen rauhallista tahtia mukana. No, pääasia, että Wäinö saa juosta ja Wilho nuuskia metsän hajuja. Darrakin on pari kertaa päässyt mukaan, varsinkin kun Wilho oli hoidossa siskollani (lellittävänä, teki taas pojalle hyvää. Minulle palautui erittäin iloinen koira ja oli sillä tavatkin tallessa), mukaan mahtui. Darra on onneksi piristynyt Turbon poismenon jälkeen, vaikka täytyy myöntää, että siinä on alkanut näkyä vanhuuden merkkejä, joita ei aiemmin ole huomannut/ollut.

Wilhon kanssa aloitettiin perustottelevaisuuskurssi, jolla ehdittiin käydä vain kerran ja sitten meille aukenikin paikka rallytokon alkeiskurssilla. Alunperin olin myöhästynyt tuon kurssin ilmoittautumiselta, mutta meidän onneksi saatiin peruutuspaikka sittenkin! Otin siis perustottelevaisuuteen Wäinön mukaan, saavatpahan molemmat koirat hieman tekemistä ja pohtimista. Perustottelevaisuus on sitä paitsi kuin Wäinölle tehty; tarpeeksi helppoa tekemistä ja sopivasti haasteita.

Olen erittäin ylpeä siitä miten hyvin Wäinö kurssilla oli. Takana oli lähes lenkitön viikko omien sairastelujeni takia, silti poika keskittyi ihan kympillä koko ajan! Ei yhtäkään rähähdystä tai murinaa, vaikka käveltiin suoraan rinkiin, parin metrin päähän toisista koirista. Koirista, joita se ei ole koskaan nähnytkään! Saimme erityismaininnan ohjaajalta kehittymisestämme :) Eikä yhtään turhaan, vaikka itse sanonkin. Kova työ on kannattanut, vaikka paljon on vielä tekemistä. Wäinö joutui myös pari viikkoa sitten shelttihyökkäyksen uhriksi kun naapurin vapaana ollut koira juoksi pihalta suoraan Wäinön päälle. Lähdöt tulokas sai kyllä nopeasti, mutta nyt sitten harjoitellaan sen talon ohittamista ihan huolella. Sheltteihin sillä jäi jonkinmoisia agressioita eikä niiden ohittamisesta tule tällä haavaa mitään. Kyselinkin kurssin ohjaajalta josko tuntee jonkun, jolla kyseisen rodun edustajia on, että päästäisiin harjoittelemaan niiden ohitusta.

Syksyllä tänne ollaan järjestämässä rallytoko kisoja ja koska kurssi saadaan kivasti kesäkuussa päätökseen, ajattelin otta tähtäimeksi niihin osallistumisen. Jännittää jo valmiiksi, vaikka koko kurssia ei olla edes aloitettu! Tosin Wilhoon minulla on sataprosenttinen luotto, se hoitaa kyllä hommasta oman osansa ja varmaan tekee puolet minunkin työstäni. Jännittävää, että kerrankin tehdään jotain ihan konkreettisen tavoitteen kanssa! Edelleenkin siis vain omaksi iloksi, ei pidä ottaa hommaa liian vakavasti.

Wäinö-mies 4 vuotta!

Niin se vaan aika kuluu ja ikipentuni Wäinö täyttää tänään kokonaiset 4 vuotta! Ihan kun sitä eilen vasta olisi hyppinyt riemunkiljahdusten saattelemana kun kännykkään tuli viesti kauan odotettujen pentujen syntymästä :) Neljään vuoteen onkin sitten mahtunut vaikka minkälaista menoa. Tänään juhlistetaan synttäreitä Wäinön mieleisellä tavalla: pitkällä lenkillä!

Aina ei voi koira ymmärtää ihmisten vouhotuksia

...Ei todellakaan voi.

"Huoh"

Yksi on joukosta poissa

Vasta nyt saan kirjoitettua suru-uutisen; Turbo lopetettiin pari viikkoa sitten. Sille määrätty uusi ruokavalio ei auttanut enää poikaa vaan tila huononi vajaassa viikossa niin, että oli aika viedä se viimeiselle matkalleen. Aika oli oikea, Turbo ei jaksanut enää kävellä itse kunnolla lääkäriin ja oli muissa maailmoissa ihan kokonaan, ei enää se Turbo, jonka kaikki tunsivat. Syömisen se oli lopettanut ja nesteenäkin alas sai vain lunta ulkoa. Joten muita mahdollisuuksia ei enää ollut ja raskas matka oli tehtävä.

Itkusta ei meinannut tulla loppua, minullekaan, vaikka tietenkin kaikkein raskainta irti päästäminen oli koiran omistajille. Kaikki tiesivät kuitenkin, että näin oli parasta, ainoa oikea vaihtoehto. Viimeinen palvelus ystävälle. 

Lisää sairaskertomuksia

Turbon tila on pahentunut viime aikoina. Koira on jatkuvasti rauhaton ja läähättää, sen lisäksi se ei juuri enää ota kontaktia, vaikka sitä kutsutaan. Lähinnä se ravaa ympäri kämppää ahdistuneesti ja sitten simahtaa nukkumaan. Uni on sitten sitäkin sikeämpää. Ruokahalu on toistaiseksi ollut hyvä, mutta toissapäivänä siihenkin tuli muutos eikä koira syönyt, ei aamu- eikä iltaruokaansa. Selvää oli, että nyt se on saatava äkkiä lekuriin, vaikka aika oli muutenkin jo varattu torstaille.

Eilen siis käytiin eläinlääkärissä. Verikokeista paljastui, että maksa-arvot olivat todella koholla. Tämän takia koira on ollut niin pahana, maksasta kun on koko ajan tullut myrkkyä koiran elimistöön. Syy maksan toiminnan heikkenemiseen voi olla Turbon epilepsia lääkkeessä (barbivet) tai sitten jotain muuta (kasvainta eläinlääkäri epäili), mutta sitä ei pelkillä verikokeilla pystytä sanomaan. Eläinlääkäri laittoi koiran erikoisruokavaliolle ja määräsi lisäravinteita syötettäväksi, jotta maksaa saataisiin suojattua ja sen toimintaa tuettua. Muut lääkkeet, paitsi antibiootti (jonka se sai uutena lääkkeenä, koska tulehdusarvot olivat hieman koholla) ja barbivet, lopetettiin, jotta maksa ei entisestään kuormittuisi. Barbivettiä ei voida tuosta vain vieroitusoireiden takia lopettaa, mutta kuulemma voidaan kokeilla pienentää annosta. Mahdollista on koettaa vaihtaa lääkettäkin, mutta tuosta vaan sekään ei yllä mainitusta syystä onnistu.

Eläinlääkärin mukaan koiran tila tulisi kohentua parissa viikossa. Jos näin käy, kontrolli on kuukauden päästä, jossa maksa-arvot katsotaan uudelleen. Toivotaan tietysti parasta. Koiran tilaan nähden eläinlääkäri oli kuitenkin suhteellisen toiveikas eikä antanut vielä mitään suositusta siihen, että koira tulisi lopettaa, vaikka tätä tietysti pelättiin. Koiran katsominen siinä tilassa, jossa se on ollut, on sydäntä raastavaa eikä näin missään nimessä voida jatkaa. Se kiersi vielä tänä aamunakin, mutta yönsä sentään nukkui suhteellisen rauhallisesti. Eilen Turbo kyllä söi hyvällä ruokahalulla ja joikin, tänä aamuna se reagoi nimeensä kun kutsuin sitä. Nyt vain toivotaan, että tila lähtee kohenemaan.

Tuusniemi 15.2

Eilen meillä oli mestyksekäs näyttelypäivä Tuusniemellä :) Wäinö sai ERI1, SA, PU1, sert ja ROP! Hienova! Esittäminenkin meni jo paremmin ja koira malttoi seisoa pidempään kuin ennen. Siinä on meille kumminkin vielä harjoittelun paikkaa jäljellä; varsinkin ryhmäkehässä se tykkäsi enemmän istuskella, ainakin silloin kun tuomari katsoi :) Ryhmäkehä meni omaltakin osalta vähän sohlaamiseksi, kun saavuin paikalle tuomari oli jo aloittanut koirien arvostelun. En kyllä ollut ainoa, koska minun jälkeenkin paikalle tuli vielä muutamia koirakoita. Joten ryhmässä ei enää sijoituttu, mutta eipä paljon enää siinä vaiheessa haitannut, hyvä fiilis oli kaiken kaikkiaan päivästä.

Wäinön palkintosato ja tottakai Wilho tunkee itsensä kuvaan kanssa.

Wilho ei saanut lähteä matkaan, joten pitihän sen saada lohturapsut ainakin!

Totinen näyttelykoira! Juuh, en ole mestarikuvaaja, miten nuo korvatkin näyttää noin suurilta!?!