Sairastelua

Olen ollut enemmän tai vähemmän flunssassa (tai siis influenssassa) viime viikot, enemmän viime viikolla, jolloin olo oli niin kauhea, etten saanut minkään koiran kanssa tehtyä yhtään mitään. Wäinön rally-kisatkin jouduin lauantailta perumaan ja sekös harmitti! Pentu on elänyt kuin pellossa, lähinnä sisätiloissa ja ulkoillen pihamaalla itsenäisesti - joka ei tee tietenkään hyvää esim. sisäsiisteyskasvatukselle. Tällä viikolla olen ollut jo paremmassa kunnossa, mutta jälkitautien pelossa ottanut todella rauhallisesti.

Tällä viikolla olen siis ottanut uuden vaihteen sisäsiisteysopetukseen. Olen rampannut pennun kanssa ulkona vähän väliä, kehunut ja palkannut oikeasta suorituksesta - ja tietenkin siivonnut niin maan pirusti vahinkoja lattioilta. Pari viime yötä onkin sujunut ilman vahinkoja ja eilen oli ensimmäinen vuorokausi kun pentu ei tehnyt yksiäkään tarpeita sisälle. Ei edes yksinollessaan. Olen myös sopinut leikkitreffejä, jotta pentu saisi sosiaalista kanssa käymistä. Toivon todella terveyttä itselleni, jotta tämä alku pennun kanssa saataisiin hyvin käytettyä! Ensi viikolla on jo ensimmäisten rokotusten aika, kylläpä aika taas rientää!

Onneksi kevättä alkaa olla jo ilmassa enkä eilen malttanut olla lähtemättä lenkille kun aurinko paistoi ja pääsin töistä hyvissä ajoin. Koska aika oli niin varhainen ja ajattelin, että porukkaa ei varmasti ole kovin paljoa vielä liikkeellä, otin uskaliaasti kaikki neljä koiraa matkaan. Tällä kertaa homma sujuikin hyvin ja rennoissa tunnelmissa. Yhteen kävelijään törmättiin lenkin loppumetreillä, mutta sain kaikki koirat keräiltyä kasaan ja kävelijä lähti kiertämään toista reittiä, joten suoraa kohtaamista ei onneksi tullut. Pentu oli (ihanan) väsynyt lenkin jälkeen ja painui suoraan nukkumaan pariksi tunniksi.

Kolme ehdin saada samaan kuvaan, joten kuten ainakin :D

Herkku, kiitos!

Kevättä rinnassa ja lumikylpy - mikäs sen parempaa!

Aktiivilenkkeilijä tekee pyrähdyksen ja on taas kohta kameran tavoittamattomissa

Wilhon kanssa meillä oli taas eilen lukukoirailua Lehmossa kahden lukijan verran. Liekö lenkki väsyttänyt pojan vai mitä, mutta Wilho otti todella rauhallisesti. Molemmat lukijat jäivät juttelemaan kanssani oman vuoronsa jälkeen ja Wilho haki lapsilta itsenäisesti rapsutuksia! Muutenkin se pysyi kauniisti paikallaan eikä minun tarvinnut nameilla houkutella sitä ollenkaan. Olen erittäin tyytyväinen.

En edes uskalla kunnolla toivoa, mutta josko tällä viikolla päästäisiin rallytreeneihin?

Väsy tulee vielä nopeasti ❤

Totuttelua

Ruttu reipastuu hetki hetkeltä. Tuntuu, että joka kerta kun se herää uniltaan, se on rohkeampi kuin käydessään nukkumaan! Tällä hetkellä iltavimmat ovat aikamoisia: toisia koiria pitää härkkiä, vaikka ne kuinka murahtelisivat. Herra louskuttaa niille ja käy välillä näykkäisemässä varsinkin Wilhoa karvoista. Ei auta, vaikka se saa murinaa ja luimistelua osakseen. Tultiin siihen tulokseen, että vaikka tällä hetkellä suojellaan pentua muilta, tilanne saattaa muuttua päälaelleen eikä siihen välttämättä mene kauaakaan…

Neljän koiran huolehtimisessa on omat juttunsa. Neljäs ei todellakaan mene siinä missä kolme, ei ainakaan kun yksi on tavoille opetettava kakara. Kävin yksin koko porukan kanssa metsässä ihan pienellä kävelyllä ja totesin, että lienee paras hoitaa tämä toistaiseksi kahdessa erässä. Kaikki sinällään meni ihan ok, mutta tuntui, että silmät sai olla selässäkin, joten rentous oli hommasta kaukana. Eli ehkä mennään jatkossa niin, että pentua opetan erikseen tavoille (korkeintaan otan Darran mukaan) ja pojat lenkitän omalla lenkillään.

Ruttu muistuttaa enemmän Wilhoa pentuna kuin Wäinöä. Wilhohan oli aikamoinen ilkiö ja tämä tulokas tuntuu taistelevan tittelistä ihan tosissaan. Kyytiä saa muiden koirien ja minun lisäksi myös huonekalut, kengät, johdot, you name it! Suuntaan huomiota parhaani mukaan sallittuihin asioihin ja ollaan alettu opettelemaan malttia ja odottamista. Ruokakupin ääressä on jo istuttava niin kuin muidenkin koirien. Ruuanjako alkaa jo sujua, eikä pentu hyökkää enää toisten kupeille.

Wilho sai omaa aikaa kun käytiin lukukoirailemassa. Liekö siitä kiinni vai rutiinin löytymisestä hommaan, Wilho oli tällä kertaa normaalia rauhallisempi, vaikka meillä oli kolme lukijaa ja kaikki lukivat 20 minuuttia. Joka tapauksessa olin erittäin tyytyväinen ja meillä oli oikein onnistunut työpäivä 😊 Olen ollut kipeänä ja pentuun on mennyt kaikki likenevä energia. Ajattelin, että pakko saada pojille jotain tekemistä tai kohta ne hyppivät seinille. Kävin siis vielä lukukoirailun päälle poikien  kanssa lenkillä ja heittelin Wäinölle keppiä lumihankeen, jotta se saisi edes vähän purettua paineita. Lenkki tosin jäi lyhyeksi, koska oma olo oli niin heikko.

Ilmeisesti kuitenkin paineita oli purettu riittävästi sillä Wäinö vaikutti seuraavana aamuna rauhalliselta. Minulla oli edelleen kipeä olo, joten lenkki vaihtui kahvitteluhetkeksi kaverin luona, jonne otin Wäinön mukaan leikkimään porokoira Lakun kanssa. Omaksi yllätyksekseni koirat todellakin leikkivät! Alussa niillä oli pieni välien selvittely, mutta todella mitätön. Se väsytti Wäiskiä kivasti ja saipahan sekin ns. oman hetken kun oli ainoana koiran mukana.

Perjantain treeneihin ei päästy, koska olin vieläkin liian kipeä. Se harmitti ihan toden teolla, varsinkin kun tiedän, että seuraavien viikkojenkin osallistumisen kanssa on vähän niin ja näin. Pääsin Wäinön kanssa Kuopion rallykisoihin tämän kuun lopussa ja harjoiteltavaa olisi, mutta minkä teet. Käydään kokeilemassa. Onneksi kisoja on tulossa lähiseuduille kevään aikana jopa runsaasti! Wilhon kanssa tuntuu, että olemme viimein valmiit korkkaamaan voittajan. Olin haaveillut pääseväni mitteleiden rally-tokonrotumestaruus kisoihin tänä vuonna, mutta ne ovat jo toukokuun lopulla ja kun on kaiken maailman pentukurssia tulossa, taidan vielä jättää ne väliin. Ehkä ensi vuonna!

Pentuelämää

Ruttu on nyt kotona. Ensimmäinen viikonloppu on mennyt tutustuessa,  vaikka Rutun ensimmäiset vieraatkin ehtivät jo käydä ja ensimmäinen ”lenkkikin” ehdittiin kävellä.

Haettiin Ruttu perjantaina heti minun töiden jälkeen ja isännällä oli kiire peliin, joten koira matkaan ja menoksi! Automatkalla Ruttu inahteli hieman, mutta kuten olemme saaneet oppia; Ruttu osaa käyttää ääntään ja tekeekin sitä mielellään. Aina jos joku ei herran pintaan sovi, kuuluu pientä ininää vastalauseena.

Kotona otettiin ensin Darra tekemään tuttavuutta. Darra oli enemmän innoissaan meidän kotiin tulosta kuin uudesta tulokkaasta. Ei vissiin tajunnut, että tämä on tullut jäädäkseen. Kun se lopulta sen keksi, se loukkaantui ja painui ulos eikä tullut sisälle puoleen tuntiin. Yönsä se vietti mielenosoituksellisesti poikien kanssa samassa huoneessa,  mitä se ei ole tehnyt ikinä! Löytyihän tuostakin kolmikosta kunnon laumahenkeä kun saatiin yhteinen vihollinen

Wäinö herpaantui myös ja ensimmäinen tunti meni sillä juostessa ympyrää talossa, jota se siis tekee hermostuneena. Oikeastaan se oli jo ottamassa tulokasta kivasti vastaan, mutta Wilho murahti Rutulle ja siitähän se idea sitten lähti. Pentu kyyhötti alkuun nurkassa eikä uskaltanut liikkua. Kun näin, että sitä alkoi väsyttämään, otin sen jalkojeni juureen nukkumaan ja kun siitä herättiin, oli meininki jo ihan toinen! Sitten alkoi vimmaaminen, kunnes tuli totaali sammuminen ja sitä rataa tässä ollaan edetty.

Darra ja Wäinö alkavat lämmetä pennulle jo hieman, Wilho pysyttelee vieläkin mahdollisimman kaukana. Pentu on rohkaistunut jo yrittämään leikkiä kahden ensin mainitun kanssa. Wäinö käy jo hakemassa rapsutuksia minulta, vaikka pentu olisikin jaloissa. Nihkeän alun jälkeen näyttää, että valoa voisi olla tunnelin päässä. Huomenna koiraporukka jää keskenään, mutta varmuuden vuoksi pojat laitetaan portin taakse.

Pentu on kyllä aivan täydellisen hurmaava! Wäinö pentuajoista alkaa olla jo niin kauan, että olin jo unohtanut millaisia ne on, eli superällösöpöjä. Sitä on niin mahtava katsella. Kaipa jonkinlaista koulutustakin pitää aloitella, kunhan ensin rauhassa tutustutaan.

Mitäs tässä, pikkusen söpöilen!

Rohkeutta löytyy käydä vähän koittamassa, josko Wäinö kumminkin antaisi leikkiä samalla lelulla.

Kun Darra ei huomaa, voi lyöttäytyä ihan lähelle nukkumaan.

Treenejä aloitellen

Viimein ollaan päästy treenaamaan ja lenkille! Ihanaa, tuntuu, että ikuisuus ollaan oltu sisätiloissa. Enkä ollut tunteitteni kanssa yksin - myös toiset ohjaajat valittelivat samaa kun käytiin treenaamassa uudessa porukassa. Kovin suuret odotukset ei minulla olleet, mutta ihan kohtalaiset treenit saatiin aikaiseksi.

Wilhon kanssa otin vähän sitä, tätä ja tuota ja päälle pikkuisen hömppää. Kokeiltiin merkin kiertoa ja se menikin itseasiassa oikein mallikkaasti lähietäisyydeltä ja käsiohjauksella. Siihen nähden, että tätä ei olla kovin paljoa kokeiltu, olin oikein tyytyväinen. Parasta antia oli kumminkin häiriöt - saatiin niitä oikein roppakaupalla toisen koiran juostessa merkille ja ristiin rastiin meidän lähellä muutenkin. Hihnassa Wilho oli sitä mieltä, että voisi käydä katsomassa kuka tuo toinen kaveri oikein on, mutta heti kun päästin sen irti, sille iski treenimoodi eikä se ollut ollenkaan kiinnostunut muusta kuin minusta. Jes, hieno Wilho. Ollaan myös palkkaamalla ja treenejä tauottamalla päästy eroon niiskutuskohtauksista. Wilholle pitää selvästi ahkerasti kertoa kun se tekee oikein, muuten se stressaa siitä.

Wäinön kanssa otettiin koko treeni hihnassa. Lisähaastetta toi juoksuinen narttu, joka selvästi sekoittikin pojan päätä. Kun ei haukkumalla päästy naisen luo, piippasi se vähän aikaa. Palkkasin ahkerasti vähimmästäkin kontaktista ja tulihan se sieltä aina välillä. Kävellessä nartun jälkiä se useaan otteeseen herpaantui, mutta kontakti parani koko ajan loppua kohden. Kahden lelun leikillä sen sai unohtamaan nartunkin läsnäolon ja loppuun saatiin rauhoittumisenhetki onnistumaan ihan kivasti. Kokeiltiin myös tokopaikallaoloa helpotettuna versiona. Wäinö ei kuunnellut muiden ohjaajien käskyjä, mutta ohikulkija oli liikaa ja sille piti hieman haukkua. Sain sen ruotuun kuitenkin ja kun se älysi tehtävänsä - olla paikallaan - se tekikin sen ihan kivasti, vaikka ihan vieras koira oli kolmen metrin päässä. Ihan ok alku siis!

Pakkaselämää

Laitanpa minäkin pakkaspäivityksen, eli kylmä on ollut eikä lenkkeilemään tai treeneihin ole juuri päässyt. Lauantain rallyvuorolle lämpimään halliin sentään Wäinön kanssa. Aikamoista toheltamista se olikin kun ei oikein missään ole energiaa saanut herralta purettua. Omat energiat on sen sijaan saatu tehokkaaseen käyttöön, kun on töissä 11,5 tuntia päivässä kaikkoaa suurimmat puuhastelun halut myös "vapaa-ajalta". Argh, minä se vasta toivonkin, että pakkaset hellittäisivät ja saisin elämäni takaisin.

Eilen otin sitten väsynyttä itseäni niskasta kiinni ja aloin hieman treenata seuraamista ja peruuttamista molempien poikien kanssa. Wilholta sujuu sivulla peruuttaminen tuen kanssa (seinän vieressä) jo tosi kivasti. Saadaan helposti kolme askelta suoraa peruuttamista. Tosin kun tuen ottaa pois, päästään suoraan vasta yhden askeleen verran. Edessä se peruuttaa ehkä kaksi omaa askeltaan, mutta nyt se näyttää tajunneen, että taaksekin päin voi mennä!

Wäinöllä on niin paljon energiaa, että se oli kuin vieteri ja lisäksi tulivat äännähtelyt. Peruuttaminen sujuu ihan ok, tosin sivulla se tahtoo mennä vähän mihin sattuu jos otan täysipitkiä askeleita. Joku hölmö ei itsekään tajunnut alkuopetuksessa, että ottaa lyhyempiä askelia eikä varsinkaan sitä, ettei niitä saisi ottaa... Edessä Wäinö peruuttaa miltei kolme omaa mittaansa, mutta siihen se tyssää ja siitä sen eteenpäin saaminen onkin haastavaa. Pitää treenata luopumista - luulen, että se on ongelmana tässä. Se ei vaan halua liian kauaksi palkasta. Lauantain vuorolla treenailtiin ensin ihan perus seuraamista ja sitten koitin istumista vauhdista ja siihen jäämistä vaikka minä jatkoin matkaani. Se onnistuikin yllättävän hyvin. Odottelu häkissä kun muut koirat treenasivat olikin sitten toinen juttu... Onnistuihan se - äänekkäästi. Onneksi treenikaverit ymmärsivät ja saatiin harjoitella tätäkin taitoa.

Tänään Wilhon kanssa lukukoiraillaan ja toivotaan kovasti, että pakkasesta huolimatta joku tulisi paikalle (tai edes peruisi tulonsa ennakkoon).

Hyvää Uutta Vuotta 2016!

Yksi vuosi on taas nähty ja koettu, voi kuinka tuo aika lentääkään! Paljon piti ja olisi voinut, mutta paljon myös toteutettiin. Viime vuonna ohjaaja kouluttautui koiria enemmän. Se sama tavoite on myös alkaneelle vuodelle, sillä nyt jos koskaan tuntuu, että tiedän ihan liian vähän ja jano oppia uutta on kova! Samalla halu jakaa tähän mennessä kerättyä tietoa on kasvanut ja sitä silmällä pitäen suunnitelmissa on arkitottelevaisuusohjaajakurssi myöhemmin tänä vuonna.

Wilhon vuosi 2015:
Rakkaan poikani valmistuminen lukukoiraksi oli tietenkin yksi vuoden kohokohdista. Rallyssä saatiin viime vuodeksi laitettu tavoite RTK2:sta, mutta Tokoa tai koiratanssia ei kisattu ja hyvä niin; ehtiihän niitä ja välillä on hyvä keskittyä olennaiseen.

Suurin osa vuodesta painittiin vireen puutteen kanssa ja paljon tuli mietiskeltyä motivaatio asioita. Syksy meni omaa väsymystä potiessa ja ehkäpä se tarttui koiristani herkimpäänkin? Tekemisen mukavuus meinasi välillä unohtua, mutta tähän saatiin loppuvuodesta paljon vinkkejä ja uusia näkökulmia, siksi 2016 on toivoa täynnä, mutta ilman päivämäärätavoitteita.

Lukukoirailua jatkamme niin kauan kuin lukijoita vain riittää. Rally-tokossa keskitymme ensin liikkeiden haltuun ottoon ja treenaamme kestävyyttä tosissamme, sitten kotikisoissa huhtikuussa voimme lähteä kokeilemaan kisaamista. Koiratanssissa kisaaminen on vieläkin toiveissa, kunhan vaan sattuisi kisat jonnekin lähemmäs tai saisin itseäni niskasta kiinni ja ajaisin niiden perässä kauemmas.

Wilhon kanssa kaikista tärkeintä on nyt nauttia tekemisestä - oli se mitä tahansa.

Wäinön vuosi 2015:
Wäinön kanssa ollaan löydetty yhteinen tekemisen sävel ja oikeastaan olen nauttinut sen kanssa harrastamisesta enemmän kuin koskaan ennen. Lievää rauhoittumista on ollut myös ilmassa, liekö ikävuodet tuovat viisautta mukanaan? Starttasimme rallyssä AVO-luokassa, mutta vielä emme ole saaneet yhtäkään hyväksyttyä tulosta oman hermoiluni takia. RTK2 onkin tälle vuodelle tavoitteena, kyllä se sieltä tulee ennemmin tai myöhemmin.


Rallyä, koiratanssia ehkä tokoa ja paaaaljoooon hauskoja metsälenkkejä- niistä tulee olemaan Wäinön vuosi 2016 tehty - perusasioiden muistuttelua ja treenaamisen säännöllisyyttä korostaen.

Darran vuosi 2015:
Darra pääsi edustamaan muutamaan otteeseen treeneissä myös, mutta täysin leikkimielellä. Samanlaista menoa on tiedossa tällekin vuodelle. Ikä on selvästi alkanut näkyä vanhuksessa, joten tälle vuodelle toivomme hyvää kuntoa ja jaksamista. Niitä pyritään ylläpitämään lenkkeilemällä ja harrastamalla ilman tavoitteita.

Pentusuunnitelmia
Olisiko viimein niin, että alkuvuodesta kotiutuu myös pitkään suunniteltu bullmastiffipupsi? Parin lupaavan pentueen kanssa on käynyt huonoa tuuria, mutta nyt olisi lähistöllä pentue, josta poitsu olisi meille hyvin todennäköisesti tulossa. Pentukurssi on varattu - ettei vaan jäätäisi ilman! Todennäköisesti pentu tulee omalta osaltaan pitämään minut kiireisenä, joten siksikään tälle vuodelle ei laiteta hirveitä tavoitteita. Jos ja kun pentu tulee, sen tavoite on kasvaa kunnon koirakansalaiseksi.