Puuhastelua

Viime aikoina on ollut niin hyvät säät, ettei paljoa ole koneella tullut istuttua :) Poikien kanssa ollaan lenkkeilty useamman tuntien lenkkejä päivässä monta kertaa viikossa, ihan vaan siksi, että on ollut kivaa! Mitään kovin "järkevää" ei olla saatu aikaan, mutta ei ole ollut väliksikään. Ehtiihän tuota sitten toisessa elämässä.

Isotkin ovat lenkkeileet matkassa aina sopivan tilaisuuden tullen. Toissapäivänä käytiin koko konkkaronkka yli puolentoista tunnin metsälenkillä. Koirat juoksivat ihan innoissaan ja kävivät uimassakin ties missä mutalätäköissä, siis lähinnä Wäinö ja Turbo, meidän vesipedot. Wilho tyytyi vähän juomaan ja niin pääasiassa Darrakin, vaikka sopivasti lenkin lopuksi se sai itsensä uitettua jossakin turvelätäkössä. Kiva! Ei ollut ensimmäinen kerta kun olen mielessäni kiittänyt kodinhoitohuonetta ja sitä, että siitä pääsee suoraan kylppäriin. No mutta nyt on kumminkin puhtaita koiria kun saivat kaikki oikein shampoopesun! Wilhon turkki on nyt suorastaan silkkinen. Pitäisiköhän pestä sitä useammin...? Farkkumallin auto vielä niin pääsisi tuosta ainaisesta penkkien suojelusta ties millä hursteilla, jotka ei kumminkaan auta.

Turbo väsähti tuosta lenkistä kyllä jonkin verran. Illalla sen lihakset ilmeisesti olivat aika jumissa, koska se linkutti noustuaan nukkumasta ja linkutus jatkui vielä seuraavana aamunakin. Vanhuus ei tule yksin kai... Hieroin sitä vähän ja kaipa se auttoi, koska tänä aamuna se ei enää linkuttanut (ja selästä huomasi hyvin kipeän kohdan, joka säteili etujalkaan). Ajateltiin myös, että pitää alkaa ottaa Turbon kanssa rennommin. Lenkeillä se juoksee ihan innoissaan ylös ja alas mäkiä, mutta raskaalle vanhalle koiralle se ei varmaan ole enää kovin hyväksi. Ehkä nämä pidemmät lenkit saavat sitten sen osalta jäädä ja käydään jatkossa sellaisia lyhempiä lönkyttelyjä. Innoissaan se on aina lähdössä, mutta kyllähän siitä huomasi jossain vaiheessa, että puhti alkoi olla vähän vähissä. Ero viime kesään on ainakin minun silmiin huomattava.

Punkit ovat tulleet vaivaamaan meitäkin näillä kaikilla metsävaelluksillamme. YÖK. Viimeinen pisara oli perjantai aamuna kun yksi punkki kiipesi kylppärissä allasta ylös. Oli siis pakko suunnistaa apteekkiin etsimään pojille punkinkarkoituslääkettä. Wilholle olen tasan kerran sen elämässä moisen liuottimen laittanut niskaan ja pysyihän ne punkit poissa, mutta koirallekin tuli allerginen reaktio kyseisestä lääkkeestä, joka säikäytti minut niin pahasti, että siihen kerta annokseen se jäi. Wäinölle en koskaan ole mitään laittanutkaan. Valkosipulia olen syöttänyt ja luottanut sen voimaan, mutta tänä kesänä en enää uskaltanut jättää pelkästään sen varaan. Pannat ynnä muut ylimääräiset härpäkkeet tuntuvat minusta kovin hankalilta, joten sellaisia en kumminkaan halunnut. Apteekista valikoitui valikoiman suppeudesta johtuen eri lääkkeet; Wäinölle

Frontline ja Wilholle Effipro, joissa molemmissa on kuulemma sama vaikuttava aine. Isoille tilasin tuota Effiprota, koska se oli ainut lääke lähiapteekissamme, jossa on isompienkin koirien annostus saatavilla.

Wilho oksenteli jonkin aikaa lääkkeen saannin jälkeen, mutta en ole varma johtuiko se lääkkeestä vai kaikesta siitä ruohosta, jota herra on innolla ulkona popsinut. Molemmilla koirilla oli myös maha vähän sekaisin ja sen luulisin kyllä johtuvan lääkkeestä, koska mitään sen kummempaa syötävää ne eivät ole saaneet. Darralla en ole huomannut mitään oireita lääkkeestä. Turbon turkki on niiltä kohdilta, joihin lääke laitettiin, hieman tahmainen, mutta muuten ei oireita niissäkään näy. Turbo ehkä kutisee enemmän kuin tavallisesti, mutta se saattaa johtua myös pesusta ja uinnista. Että näillä taidetaan sitten mennä. Hintaa ollaan kyllä kauhisteltu: 150 euroa meni, että hujahti. Onhan siitä koko kesälle kaikille koirille punkkisuoja, mutta ei se nyt ihan ilmaiselta ainakaan meidän taloudessa tunnu!

Wäinön kanssa kävin piipahtamassa myös mätsäreissä erään tiistai-iltapäivän ratoksi. Mutta olisi pitänyt jättää koko reissu suosiolla käymättä. Itse olin kiukkuinen ja väsynyt jo lähtiessä ja harkitsin vakavasti sen väliin jättämistä. Olin kumminkin oikein erikoisjärjestellyt työvuorot ja kaikki, joten pakottauduin sitten matkaan. Eihän siitä kovin hyvää seurannut. Minun levottomuus tarttui tietysti koiraankin ja se ärähteli jonkin verran toisille koirille. Kehässä meni ihan mukavasti kumminkin, vaikka Wäinö juoksi vähän miten sattuu. Se seisoi kuitenkin ihan kivasti ja antoi tuomarin tutkia itsensä nätisti, joten ei se nyt ihan hukkaan mennyt. Tuomisina oli taas sininen nauha, ylläri :) Mutta saatinpa lähteä aikaisemmin pois ja ensi kerralla tiedän, että jätän vain välistä jos ei kerta innosta. Joensuun näyttelyyn ajattelin kumminkin Wäikin ilmoittaa, joten harjoittelukausi on nyt sitten avattu!

Ulkoilua

Aloitimme viikonlopun oikein kunnon ulkoilulla poikien kanssa. Ja mikäs siinä oli metsässä käppäillessä kun aurinko paistoi. Muutakin porukkaa oli liikkeellä kyllä enemmän kuin omiksi tarpeiksi, mutta saimme pääosin välteltyä suurimman osan heistä. Muutaman kerran otin Wäinön ihan varmuuden välttämiseksi kiinni kun lähistöltä alkoi kuulumaan mopon ääniä. Ei jotenkin ollut ollenkaan sellainen olo, että olisin jaksanut juosta koiran perässä pitkin metsiä ja teitä... Wäinö oli ihan super! Se tuli luokse jokaikinen kerta salamana heti kun vain aloin lausua sen nimeä. Muutenkin se roikkui koko ajan lähistöllä ja kärtti tekemistä. Olihan sille sitä siis suotava ja heittelin sille keppiä sekä teetin pikaluoksetuloja lähietäisyydeltä. Välillä intouduin jopa itse juoksupyrähdyksiin. Wäinöstä oli selvästi hauskaa kun yleensä laiskanpulskea omistajakin intoutui hyppelemään odottamattomasti :)

Wilho taas... Mitähän sen perjantaisesta suorituksesta oikein sanoisi? Ei sujunut oikein mikään! Joka kerta kun pyysin siltä jotakin, herra katsoi ensin ympärilleen ja sitten vasta hi-taas-ti toteutti pyyntöni, pyysin sitä sitten istumaan, tulemaan luo tai katsomaan silmiin. Jaa, että mitä ja. Kun satuttiin törmäämään sitten vielä juoksijaan koiransa kanssa, se jopa jätti toteuttamatta luoksetulokäskyn. En voi sanoa, että olisin mitenkään tyytyväinen sen käyttäytymiseen.

Eilen sitten taas roolit pojilla vaihtuivat. Oltiin tällä kertaa koko porukalla liikkeellä, liekkö se sitten olisi sekoittanut Wäinön pään? Mutta joka tapauksessa sillä oli taas korvat ihan muualla. Autojen ääntä kuului poikkeuksellisen paljon myös ja sitähän se kuunteli. Minun ei kumminkaan tarvinnut ottaa sitä hihnaan, koska se tuli kuitenkin luo aina kun pyysin. Siinä rajoilla se kumminkin oli, että olisi lähtenyt jonnekin pöpelikköön juoksemaan. Onneksi oltiin kaukana niistä autoista (tottakai) kuitenkin. Isäntä heitteli sille keppiä ja juoksutti oikein kunnolla. Isotkin intoutuivat kun pistettiin ne etsintä tehtäviin. Wilho sen sijaan roikkui minun jaloissa eikä sitä innostanut kepit, isännän etsiminen tai oikeastaan mikään muukaan sen kummemmin :D

Wilho jo melkein linkkaa käskystä! Hieno koira, milloinkohan kyllästyn ihmettelemään sen taitoja...? Wäinökin osaa jo nostaa tassun itse ylös, mutta on vähän väkivaltainen sen käytön kanssa. Se lämäyttää tassun minun kädelle ja jos herkku ei heti tule, se painaa kynsillä minun kättä alas... Niin. Piti muuttaa siis taktiikkaa ja ottaa sen tassu toiseen käteen kuin missä nami on. Sillä tekniikalla ollaan sitten menty eteenpäin. Isoille en ole ehtinyt jatkaa tempun opettamista lainkaan, josko sitä taas tässä joku päivä.

Nuotiopaikka on tarkastettava kunnolla - josko sieltä vielä löytyisi jotakin!

Wilhoa naurattaa

Eipä se mitään vaikka lampi on vielä puoliksi jäässä, kyllä sinne sekaan mahtuu!

Hyvää Vappua!

Vappu on meillä sujunut rauhallisissa merkeissä. Itse olen ulkoillut suurin piirtein koko päivän kun ensin kävin ratsastamassa ja sitten siitä suoraan poikien kanssa lenkille. Metsä oli tietysti tupaten täynnä porukkaa kun ihmisillä on vapaata eikä sääkään nyt niin kamalan huono ollut. Tuuli kyllä, mutta sateelta säästyttiin. Wäinö tosin sai itsensä liattua löytämällä oikein kunnon kuralätäkön ja asettumalla siihen makaamaan. Ei sille vihainenkaan voinut olla, niin tyytyväisenä se minua sieltä mutalöllöstä katseli :) Ja onneksi sen karvanlaatu on suunniteltu käyttötarkoitukseen sopivaksi ja loppulenkistä, kun koira oli taas kuiva, hiekka karisi siitä itsestään pois eikä minun tarvinnut edes pestä koko koiraa!

Kevättä on molemmilla pojilla selvästi rinnassa, sen verran reipas liikkeisiä ovat ulkona touhutessaan. Viime lenkillähän Wäinö päätti ottaa hatkat heti alkulenkistä ja aiheutti taas sydämen tykytystä kun sitä ei muutamaan minuuttiin näkynyt eikä kuulunut. Olin ihan varma, että se ehti tielle, mutta onneksi ei sentään ja kohta se juoksi jostain minun eteeni makaamaan ihan uuvuksissa. Pitkällä se siis oli selvästi käynyt. Jonkun hajun se ilmeisesti otti, mutta oli kai sitten hukannut... Noh, se lenkki mentiin loppuun hihnassa. Wilholtakin on korvat kateissa. Se on alkanut inhottavasti miettiä sen sekunnin luokse pyydettäessä, että tullako vaiko ei tulla. Argh! Aina on kumminkin tullut, mutta en tykkää silti toistaa käskyjäni montaa kertaa.

Onhan tuo kyllä mukava kun on niin lämmin, että tarkenee lenkkeillä vähän pidempäänkin. Pitääkin lähteä lähiaikoina Kolille kävelemään ja ihailemaan maisemia poikien kanssa. Viime vuonnahan tällainen reissu tehtiin ja oli kyllä mukavaa! Viiden tunnin juokseminenkaan ei saanut Wäinöä väsyksiin, mutta oli se kai vähän rauhallisempi sen illan :)

Mutakylpy virkistää

Jutut ontuu

Eli kiire, kiire, kiire ja sitä myöten pinna ollut jotensakin kireällä. Koiriin en ole juuri ehtinyt kiinnittämään huomiota muuta kuin lyhyiden peruslenkkien muodossa. Tähän vielä lisättiin se, että ylityövapaat olin auttelemassa porukoiden muutossa. Pojat nappasin tottakai matkaan, vaikka ei niiden kanssa siellä mitään tullutkaan tehtyä kun aamusta iltaan olin puunmätössä :D Mutta laitoin ne hihnaan ja ne saivat katsella sitten minun rehkimistä ja harvakseltaan ohimenevää liikennettä. Tämä aktiviteetti olikin niille ilmeisen mieleistä ja molemmat olivat sanalla sanoen puhki kun tultiin takaisin kotiin!

Onneksi kohta on odotettavissa tilanteen jonkinmoista rauhoittumista ja sitä myöten jaksaa tehdä jotakin myös noiden rakkien kanssa. Aloitin tämän lueskelemalla pitkästä aikaa 101 koiratemppua -kirjaa :) Ja siitä se ajatus sitten lähti - opetanpa koirat sitten ontumaan. Jokaikisen. Onhan se nyt sellainen josasessen perustaito vai mitä? Oli hauska huomata koirien eroja niitä opettaessa. Ja vähän jännittävää opettaa Turbolle ja Darralle oikeastaan ekaa kertaa mitään, oli ne vaan niin erilaisia kuin pojat!

Kirjassa neuvotaan ottamaan avuksi hihna, jolla koiran jalkaa pidetään ylhäällä ja jos on laskemassa sitä alas, nyppäistään jalka tapaisin ylös. Kokeilin tätä Wäinöön, mutta koko hihna oli Wäinöstä niin epäilyttävä, että luovuin siitä heti ja kokeilin erilaista taktiikkaa. Eli ensin pidin namia koiran nenän edessä ja kun se tarjosi minulle oikean etujalan nostoa, palkkasin siitä. Wäinön kanssa jätin harjoittelun tähän vaiheeseen, ja seuraavalla kerralla vahvistetaan tätä. Wäinö on todella höyry noissa koulutustilanteissa ja minun itseni tulee olla niin nopea, että saan oikean asian poimittua! Se tietysti hidastaa oppimista, koska minä olen jotakuinkin hidas... Mutta hyvällä mallilla.

Wilhon kanssa asiassa ei ollut ongelmaa. Sehän osaa jo muutenkin koskettaa tassulla minun kättäni, joten se on suurin piirtein eka asia, jota se lähti tarjoamaan. Wilhon kanssa siirryinkin siis seuraavaan vaiheeseen, eli kuinka saada koira liikkumaan toinen etujalka ylhäällä. Tähän sovelisin sitten kirjan oppeja, tosin en taaskaan hihnan muodossa vaan yksinkertaisesti kädellä tassua koskettaen. Wilho tajusi heti idean eikä kahden harjoittelukerran jälkeen enää nojannut käteeni tassullaan vaan piti sitä itse ylhäällä. Ensi kerralla Wilhon kanssa koetetaankin ilman käsiapua sitten. Wilho on koulutettavana minulle kaikista loogisin ja tuntuu ajattelevan samoin kuin minä - plus ylipäätään pohtivan, että mitä se haluaa. Wilho onkin huippu tarjoamaan itse eri käytöksiä, joten sen kouluttaminen on helppoa. Se myös antaa anteeksi ajoittaisen hitauteni.

Seuraavaksi samat opit Turbolle. Ihan ensiksi kohtasin yllättävän haasteen - kuinka saada namit osumaan ruttunaamaan! :D Turbo oli Wilhon tavoin nopea oppimaan, mutta koska sille ei ole koskaan opetettu tassun antamista tai muutakaan vastaavaa, ei se ollut ensimmäinen asia, jota se lähti tarjoamaan. Niinpä autoin sitä hieman kädellä. Turbon kanssa pitää myös olla nopea ja oma hitauteni hidasti oikean asian oppimista, koska se oppii nopeasti myös virheellisistä palkitsemisista. Turbon kanssa päästiin samaan kuin Wäinön kanssa, mutta nopeammassa ajassa.

Darra oli sitten huomattavasti rauhallisempi kuin Wäinö, mutta muuten näissä kahdessa on samoja piirteitä: pikkuisen höyryjä eikä ihan loppuun asti ajattelevia. Darra ei myöskään itse tarjonnut tassun nostoa, joten autoin sitä samoin kuin Turboa. Ihan samaan tulokseen emme päässeet, joten seuraavan kerran Darran kanssa aloitetaan jotakuinkin alusta, jotta saan oikean käytöksen vahvistettua. Darran puolustukseksi täytyy sanoa, että sen kanssa harjoiteltiin lyhin aika, koska meille tuli vieraita kesken kaiken.

Mutta että koirien ja oman mielen piristykseksi tällaista :) Isäntää tämä toiminta ilmeisesti jonkin verran huvitti kun sivusta seuraili :D

Pääsiäislomilta palailtu

Koirien kanssa en ole ehtinyt tehdä juuri mitään, sillä pääsiäisen juhlimme ruottinlaivalla :) Sillä aikaa pojat saivat lomailla porukoiden luona taas kerran. Siellä olivat viisi päivää juosseet pitkin metsiä ja sen oloisia ovat todella olleetkin; lähinnä makoilevat, Wilho omissa oloissaan ja Wäinö minun lähettyvillä. Myös isot koirat ovat ilmeisesti lenkkeilleet omassa hoitopaikassaan, sen verran lötköjä ovat nekin, joten koirapoppoo on ollut hiljainen, vielä.

Wilhon kanssa ehdin käymään tokoilemassa hieman eilen ja se menikin tosi mainiosti. Luoksepäästävyys oli Wilholta unohduksissa ja sen sijaan, että se olisi pysynyt perusasennossa, se ponkaisi tervehtimään "tuomaria". En tosin voi olla kovin pahoillani, koska se teki sen kauniilla, iloisella tavalla. Pääpaino harjoituksissa oli paikallaanmakuun ja siitä luoksetulon harjoittelu häiriössä. Kaksi ihmistä muodostivat kujan ja sitten koiran mukaan liikkuivat tai pitivät ääntä häiriöksi. Wilho ei niistä paljoa välittänyt vaan juoksi iloisesti ja vauhdilla minun luokseni suorinta tietä. Seuraavalla kerralla voimme koettaa astetta vaikeampaa harjoituksta, eli toisten koirien läsnäoloa. Nytkin toiset koirat olivat lähellä, mutta eivät suoraan näkyvillä vaan taka-alalla. En usko, että Wilholla siinäkään suuria ongelmia ilmenee. Lähinnä Wilho ottaa noissa tilanteissa häiriötä joistakin hajuista, jotka kiinnostavat sitä tekemistä enemmän.

Jos vaan jaksan, Wäinön kanssa olisi huomenna tiedossa näyttelytreenit. Töissä on ollut vaan niin kiire, että jaksaminen on hieman kortilla. Jos sitä kuitenkin jaksaisi, se tekisi niiiiin hyvää pojalle pitkästä aikaa eikä pääsisi opitut taidot unohtumaan. Jos en jaksa, suunnitelmana on kuitenkin suunnata pitkästä aikaa poikien kanssa metsään lenkille. Siitä kotiintulo matkalla voisin tietysti pitää omat minitreenit vaikkapa kaupan pihalla. Onhan sitä häiriötä sielläkin! Muutenkin pitäisi aktivoitua ja etsiä omasta ympäristöstä vaihtelevia paikkoja harjoitteluun... Jotenkin sitä vaan on helpompaa erikseen ajaa jonnekin missä muut kertovat mitä tehdä kuin mennä lähikaupan pihalle itsekseen treenaamaan.

Sellaista se on. Vaan nyt nukkumaan tai ei toivoakaan, että huomenna tehtäisiin mitään ylimääräistä!

Onnea Wäinö!

Juu, tulee päivän myöhässä kun ihan totaalisesti unohdin, että Reino-mies täytti eilen kokonaista kolme vuotta! Hurjasti onnea rakas poitsuliini! Onneksi muistin sentään kamalasti lässytellä sille (eilenkin)! Mutta tarkoitus oli todellakin ostaa maksalaatikkokakku nakkikynttilöillä... Noo... ei kai sille itselleen päivällä niin ole väliä, että pitää korjata virhe huomenna! Käytiin myös sekä eilen että tänään metsässä juoksemassa ja poika sai olla vapaana, siinä synttärilähjaa sitten lie riittämiin. Voi kamala minä ja minun pahvi pää ;)

Laiska viikko

Laiska ja laiska, miten sen nyt ottaa. Töitä on ollut enemmän kuin yhdelle ihmiselle ja monena iltana olen ollut kotona vasta siihen aikaan, että ainut ajatus päässä on enää sänkyyn kaatuminen. Mies on saanut tottua iltapäivällä tulevaan soittoon: "menee myöhään, en yhtään tiedä mihin asti. Päästätkö pojat ulos?" Joten laiska olen ollut koirien kannalta ajateltuna.

Lenkille ollaan menty jos ollaan. Ihme kyllä, molemmat pojat ovat käyttätyneet esimerkillisesti, vaikka liikunta ja aktivointi ovatkin jääneet vähäisiksi. Wäinökin on reagoinut jokaiseen luoksetulokutsuun salamana. Ihanat pojat kun tajuavat, että nyt ei emännällä riitä energia ylimääräisiin temppuiluihin. Törmättiin tuolla metsässä toiseenkin koirakkoon, joka ei ihan heti meitä hoksannut vaan isot koirat pääsivät juoksemaan suoraan kohti. Minulla oli jo pojat kiinni. Taidettiin enemmän tai vähemmän jähmettyä kaikki kolme paikoillemme. Kumpikaan pojista ei edes haukauhtanut, tuijotettiin vaan tulokkaita epätietoisina, että mitähän sitä tässä pitäisi tehdä? Koirat pysähtyivät parin metrin päähän katsomaan, että mitäs mitäs, jonka jälkeen kuulivat kun niitä kutsuttiin ja lähtivät sitten isäntänsä luo. Sangen huvittavaa, että me todella kaikki vaan toljotettiin siinä :D

Onneksi koirista sentään on saanut energiaa pois juoksuttamalla niitä lumihangessa. Wäinö hakee keppiä vaikka minkälaisesta mäestä, joten siinä sen saa juoksutettua hyvin tehokkaasti tekemättä itse juuri mitään. Siihen on iskenyt keppihulluus viime aikoina. Se on jopa hieman pakkomielteinen kun löytää lumihangesta jonkin oksan (saattaa olla ihan puu, mutta Wäinö ei haasteita pelkää), sen on kaivettava se esiin ja sitten riuhdottava pois. Olen nyt alkanut kieltämään tuon käytöksen jos on menossa yli. Eihän se siinä mitään pahaa tee, mutta unohtuu tekemään sitä eikä muista seurata missä muut menevät. Muutenkaan Wäinön ei tarvitse kehitellä itselleen mitään pakkomielteitä... Ei sillä, että sillä olisi taipumusta moiseen... eeeei. No joo, lisää aktivointia niin helpottaa tuokin varmaan.

Huomasin Wilhossa ja Wäinössä hauskan eron. Kaukokäskyjähän kummallekaan ei ole sen kummemmin opetettu, ainakaan tietoisesti. Wilholle kun antaa käskyn "maahan" tms. se tulee minun eteeni ja käy siinä maahan. Yritin tässä lenkillä huvikseni opettaa sitä olemaan tekemättä näin. Eihän se Wilhon kanssa onnistunut vaan se otti aina pari askelta minuun päin ennen kuin toteutti alkuperäisen pyynnön. Vaan Wäinöpä meni maahan tasan niiltä aloiltaan missä se nyt sattui milloinkin olemaan. Hassua! Mutta hyvä vaan :) Mitenhän se on onnistunut asian hokasemaan?

Turbolle ja Darralle ostin uudet hienot pedit :) Tilasin ne alella Hobby hallista ja harmittelin jo, että eläinkaupasta olisin saanut halvemmalla. Nuo olivatkin todella muhkeat, joten ei harmita enää! Eläinkaupan vastaavat olisivat olleet aika lättänät. Onneksi ovat kelvanneet herrasväelle nämäkin. Pedeissä on vettä ja karvaa hylkivä sisäkerros, joten ne pysyvät siisteinä kohta alkavilla kurakeleilläkin. Ja jos eivät pysy, niin on ne ainakin helppo pestä.

Testausta... Hyvin onnistuu makoilu myös uusilla pedeillä.

Wäinö on keksinyt puiden kaadon.

Suuri mäki, mutta vanhakin jaksaa! Ja Wäpä tietty :)