https://www.youtube.com/watch?v=qjiT8PMKpqE&feature=youtu.be
Sieltä voi kaikki halukkaat katsella meidän menoa :) Ihan hyvältähän se tälleen jälkeenpäin näyttää, vaikka radalla tosiaan tuntui, että tehtiin kamalan suuria virheitä. Virheet siis tuosta alun asennosta ja lopun huomion herpaantumisesta. Itse katselin, että kylläpä kumartelen koiraan päin, vaikka tarvetta ei varsinaisesti olekaan. Jotenkin sitä vaan tuntee, että kun on pieni koira niin pitää mennä lähemmäs. Teen tuota ihan huomaamattani, mutta selvästi pitää alkaa kiinnittämään huomiota entistä enemmän omaan asentoon. Seuraavassa luokassa (jahka siis sinne asti päästään, mutta kuitenkin...) tuohan on jo virhe...
Muuten tässä ollaan taas koirien kanssa laiskoteltu, yhdet vaivaiset treenit kävin Wäinön kanssa perjantaina. Koirassa oli taas niin paljon virtaa, että se vain lähinnä hyppi ja pomppi ympäriinsä, joten ei niistä sen enempää. Joka tapauksessa ykkösjuttu Wäiskin kanssa on perusasennon ja seuraamisen harjoittelu, temput se kyllä osaa, mutta kulkee auttamattoman vinossa ja pomppii. Noh, siihen lie auttaa myös lenkkeilyn lisääminen niin saa poika turhat energiat purettua. Tänään oli taas lenkillä siltä niin vahvaa suorittamista, että ai että! Koira juoksi päättömänä heti kun pääsi irti ja tunnin lenkistä noin 45 minuuttia meni siihen kun huutelin sitä tulemaan takaisin kun se kerta toisensa jälkeen ponkaisi juoksemaan milloin mihinkin suuntaan.
Olisi tietysti pitänyt arvata - jo pelkästään autosta ulos tuleminen ja siellä tutun koiran näkeminen sai sen täysin kiihdyksiin. Jälkiviisaana olisi ehdottomasti pitänyt uusia autosta ulostuleminen sekä pitää sitä hetki hihnassa pidempään. Nyt suunnitelmana on harjoitella tätä sekä ennen varsinaista lenkkiä yrittää väsyttää siitä suurin vapaana olemisen into pois, vaikkapa heittelemällä sille frisbeetä tms. Jospa sitten se ensi huuma vapaana olosta ei tulisi niin vahvana. Koitetaan...
maanantai 25. elokuuta 2014
maanantai 18. elokuuta 2014
Rally-tokokisat Sievi 17.8
No nyt ne on sitten ohi! Ensimmäisiin kisoihin osallistuminen jännitti ihan huolella (vaikka ei kuulemma päällepäin näkynytkään), mutta hengissä siitä selvittiin ja vieläpä ihan hyvin tuloksin; 98/100 pistettä.
Koko reissu oli oikein onnistunut ja mukava, voihan tuollaisen tehdä uudestaan ihan vaan lomailun kannalta :) Vaikka rankkaa se oli, siitä ei pääse mihinkään. Startattiin hyvissä ajoin lauantaina, koska ajomatkaa kertyi kiitettävät 362 kilometriä per suunta. Ensimmäiseksi käytiin kyytiin matkakumppanimme lapinporokoira Laku sekä omistajansa, ja eikun menoksi! Wilhon kanssa matkaamisen tiesin jo etukäteen helpoksi, on se sen verran konkari näissä hommissa. Hotellissa Wilho tosin ei ole koskaan ennen ollut yötä, mutta sekin meni oikein hyvin eikä se haukkunut kuin kerran yöllä naapurista kuuluville äänille. Sekin jäi lyhyeksi haukahdukseksi, onneksi. Aamupalalle mentäessä pystyttiin koirat jättämään huoneeseen ilman, että kumpikaan olisi nostanut metakkaa.
Käytiin lauantaina katsastamassa kisapaikka jo etukäteen, mutta sen enempää en Wilhon kanssa treenaillut. Päivä oli kaikkine matkamisineen jo tarpeeksi rankka enkä halunnut väsyttää sitä ihan loppuun. Sunnuntaina mentiin kisapaikalle hyvissä ajoin katselemaan meininkiä ja oma jännityskin alkoi haihtua kun sain jutella koiraihmisten kanssa ja erityisesti rapsutella hurmaavaa buhund neito Keijua :) On se vaan Wäinöön verrattuna aika viilipytty ;) Harmittelinkin kun en päätynyt ottamaan Wäiskiä matkaan, mutta saahan se oman starttinsa rallyyn syyskuussa. Keijun omistaja myös suostui kuvaamaan meidän suorituksen, tästä suurkiitos! Olipa hyödyllistä nähdä omaa menoa. Videoon laitan linkin heti kun saan sen käsiini.
Siinä vaiheessa kun mentiin kehään, oltiin sekä koira että omistaja jo melkolailla rättiväsyneitä; se söi suurimman osan jännitystä, mutta silti hermoilin muutaman ensimmäisen kyltin aikana. Rata oli helpompi kuin mitä ollaan harjoituksissa käyty läpi. Tiesin jo etukäteen, että liikkeet me osataan, mutta virheitä voi tulla jos Wilho kadottaa kiinnostuksen hommaan, mikä oli ihan mahdollista, koska se alkoi olla jo aika väsynyt. Heti alkuun Wilho pomppasi oravaistuntaan juuri kun olin saanut sanottua olevani valmis, eli -1 pistettä. Siitä en voinut olla hirmu harmissaan, koska koiralla oli kivaa ja siksihän se sen teki :) Onneksi en lähtenyt uusimaan (uusiminen on aina -3 pistettä) lähtöä, vaikka se käväisi mielessä hetken verran. Pujottelussa taas Wilho alkoi menettää hieman mielenkiintoaan ja saatiin -1 piste puutteellisesta yhteistyöstä kun se pujottelun jälkeisellä kyltillä halusi lähteä haistelemaan jotain... Sain sen kuitenkin nopeasti houkuteltua takaisin ilman, että hihna olisi kiristynyt. Tässä jäi harmittamaan ainoastaan oma pöljyyteni kun näin, että Wilhon mielenkiinto herpaantuu, en toiminut ajoissa antamalla vaikka lisäkäskyä... Noh, ensi kerralla sitten!
Suorituksen jälkeen olikin sitten niin väsynyt olo, etten oikein edes osannut iloita hyvin menneestä radasta. En vielä edes silloin kun tulokset julkistettiin, ollut oikein millään mielentilalla. Miten sen nyt sanoisi, oli vain sellainen väsyneen turta olo :D Nyt hyvin nukutun yön jälkeen sitä voikin sitten todeta, että jes! sehän meni paljon paremmin kuin oletusarvo oli ja kannatti lähteä! Tuliaisina siis hyvä mieli, paljon innostusta harrastamiseen ja Wäinölle oma blingbling kisapanta :)
Vielä pieni muokkaus: kisapaikalla oli kuvia räpsinyt Maarit Halmetoja ja mekin oltiin päästy kuviin. hienoja kuvia oli, kerrankin sellaisia tähänkin blogiin ;)
Koko reissu oli oikein onnistunut ja mukava, voihan tuollaisen tehdä uudestaan ihan vaan lomailun kannalta :) Vaikka rankkaa se oli, siitä ei pääse mihinkään. Startattiin hyvissä ajoin lauantaina, koska ajomatkaa kertyi kiitettävät 362 kilometriä per suunta. Ensimmäiseksi käytiin kyytiin matkakumppanimme lapinporokoira Laku sekä omistajansa, ja eikun menoksi! Wilhon kanssa matkaamisen tiesin jo etukäteen helpoksi, on se sen verran konkari näissä hommissa. Hotellissa Wilho tosin ei ole koskaan ennen ollut yötä, mutta sekin meni oikein hyvin eikä se haukkunut kuin kerran yöllä naapurista kuuluville äänille. Sekin jäi lyhyeksi haukahdukseksi, onneksi. Aamupalalle mentäessä pystyttiin koirat jättämään huoneeseen ilman, että kumpikaan olisi nostanut metakkaa.
 |
| Tauko paikallaan. Iisalmen Nesteen terassille sai ottaa koiratkin :) |
 |
| Laku nauttii hotellielämästä |
Käytiin lauantaina katsastamassa kisapaikka jo etukäteen, mutta sen enempää en Wilhon kanssa treenaillut. Päivä oli kaikkine matkamisineen jo tarpeeksi rankka enkä halunnut väsyttää sitä ihan loppuun. Sunnuntaina mentiin kisapaikalle hyvissä ajoin katselemaan meininkiä ja oma jännityskin alkoi haihtua kun sain jutella koiraihmisten kanssa ja erityisesti rapsutella hurmaavaa buhund neito Keijua :) On se vaan Wäinöön verrattuna aika viilipytty ;) Harmittelinkin kun en päätynyt ottamaan Wäiskiä matkaan, mutta saahan se oman starttinsa rallyyn syyskuussa. Keijun omistaja myös suostui kuvaamaan meidän suorituksen, tästä suurkiitos! Olipa hyödyllistä nähdä omaa menoa. Videoon laitan linkin heti kun saan sen käsiini.
Siinä vaiheessa kun mentiin kehään, oltiin sekä koira että omistaja jo melkolailla rättiväsyneitä; se söi suurimman osan jännitystä, mutta silti hermoilin muutaman ensimmäisen kyltin aikana. Rata oli helpompi kuin mitä ollaan harjoituksissa käyty läpi. Tiesin jo etukäteen, että liikkeet me osataan, mutta virheitä voi tulla jos Wilho kadottaa kiinnostuksen hommaan, mikä oli ihan mahdollista, koska se alkoi olla jo aika väsynyt. Heti alkuun Wilho pomppasi oravaistuntaan juuri kun olin saanut sanottua olevani valmis, eli -1 pistettä. Siitä en voinut olla hirmu harmissaan, koska koiralla oli kivaa ja siksihän se sen teki :) Onneksi en lähtenyt uusimaan (uusiminen on aina -3 pistettä) lähtöä, vaikka se käväisi mielessä hetken verran. Pujottelussa taas Wilho alkoi menettää hieman mielenkiintoaan ja saatiin -1 piste puutteellisesta yhteistyöstä kun se pujottelun jälkeisellä kyltillä halusi lähteä haistelemaan jotain... Sain sen kuitenkin nopeasti houkuteltua takaisin ilman, että hihna olisi kiristynyt. Tässä jäi harmittamaan ainoastaan oma pöljyyteni kun näin, että Wilhon mielenkiinto herpaantuu, en toiminut ajoissa antamalla vaikka lisäkäskyä... Noh, ensi kerralla sitten!
Suorituksen jälkeen olikin sitten niin väsynyt olo, etten oikein edes osannut iloita hyvin menneestä radasta. En vielä edes silloin kun tulokset julkistettiin, ollut oikein millään mielentilalla. Miten sen nyt sanoisi, oli vain sellainen väsyneen turta olo :D Nyt hyvin nukutun yön jälkeen sitä voikin sitten todeta, että jes! sehän meni paljon paremmin kuin oletusarvo oli ja kannatti lähteä! Tuliaisina siis hyvä mieli, paljon innostusta harrastamiseen ja Wäinölle oma blingbling kisapanta :)
Vielä pieni muokkaus: kisapaikalla oli kuvia räpsinyt Maarit Halmetoja ja mekin oltiin päästy kuviin. hienoja kuvia oli, kerrankin sellaisia tähänkin blogiin ;)
perjantai 1. elokuuta 2014
Wilho on terve!
Wilho läpäisi terveystarkastuksen puhtain paperein. Kuvia lonkista/selästä ei otettukaan, koska eläinlääkäri oli koiraa kopeloituaan sitä mieltä, että se olisi turhaa. Vasemmassa lonkassa hän havaitsi pientä löysyyttä, mutta ei sen kummempaa. Selän eläinlääkärikin totesi jäykäksi ja kirjoitti kipulääkkeitä ja antoi ohjeeksi hieroa koiraa ja liikuttaa sitä sen omien ehtojen mukaisesti. Häntäkin tutkittiin eikä siitäkään löytynyt mitään vikaa. Hännän heiluttamattomuus eläinlääkärin mukaan voi olla vain tapa, joka tällä koiralla on, samoin kuin peitsaaminen. Verikokeissa arvot olivat kohdillaan, lukuun ottamatta valkosoluarvoja, jotka olivat hieman matalalla. Ne olivat kuitenkin vain hiukan matalat, joten pelkällä koiran tarkkailulla jatketaan. Olen kyllä erittäin iloinen näistä uutisista :)
Viime yönä tulikin sitten valvottua, koska rally-tokokisa ilmoittautuminen aukesi keskiyöllä ja halusin varmistaa meille paikan lähikisoihin :) Viime hetkillä päätinkin sitten ilmoittaa molemmat koirat alokasluokkaan. Huih! Nyt kyllä jännittää, mutta pitähän se Wäiskinkin päästä kokeilemaan miltä kisaelämä maistuu. Tiistaina se taas tuurasi Wilhoa, koska oli niin kuuma ja voi pojat kun se suoriutuikin hyvin! Radan lisäksi kokeiltiin tokopaikallaanoloa, josta olin aiavan varma. etteihän se nyt ainakaan onnistu. Wäinö kuitenkin jämähti niille sijoilleen ja vain tuijotti minua HYVIN vakavana. Nauratti kyllä miten tosissaan se homman ottikaan! Hieno, hieno poika!
Noiden treenien lisäksi ollaan käyty koko porukalla veneilemässä. Viime vuonna darra ei ihan ollut sitä mieltä, että se olisi ollut hänen juttunsa, mutta ilmeisesti talven asiaa pohdittuaan, se oli tänä vuonna yksi viilipytty. Veneesen päästyään se vain kävi nukkumaan pohjalle vaikka aallokkokin oli aikamoinen. Aina ei tiedä mitä sen päässä liikkuu, mutta hyvä tietysti, että veneily maistuu, sitä kun on näin kesäisin aina silloin tällöin luvassa myös koirille. Wilho tykkäsi olla lähinä sylissä ja Wäinö alun rauhattomuuden jälkeen asettui Darran viereen makomaan.
Saaressakin piipahdettiin ja se oli ehdottomasti hienoin hetki Wäinön mielestä; pääsihän siinä uimaan! Itsekin pulahdettiin veteen ja kas kummaa, kun uin pois Wilhon näköpiiristä, hyppäsi poika veteen! Olin aivan hämmästynyt, siis Wilho. Veteen. Vapaaehtoisesti. Ilmeisesti vettä kamalampaa on kumminkin emännän hukkaaminen, voi pientä rakasta <3
Viime yönä tulikin sitten valvottua, koska rally-tokokisa ilmoittautuminen aukesi keskiyöllä ja halusin varmistaa meille paikan lähikisoihin :) Viime hetkillä päätinkin sitten ilmoittaa molemmat koirat alokasluokkaan. Huih! Nyt kyllä jännittää, mutta pitähän se Wäiskinkin päästä kokeilemaan miltä kisaelämä maistuu. Tiistaina se taas tuurasi Wilhoa, koska oli niin kuuma ja voi pojat kun se suoriutuikin hyvin! Radan lisäksi kokeiltiin tokopaikallaanoloa, josta olin aiavan varma. etteihän se nyt ainakaan onnistu. Wäinö kuitenkin jämähti niille sijoilleen ja vain tuijotti minua HYVIN vakavana. Nauratti kyllä miten tosissaan se homman ottikaan! Hieno, hieno poika!
Noiden treenien lisäksi ollaan käyty koko porukalla veneilemässä. Viime vuonna darra ei ihan ollut sitä mieltä, että se olisi ollut hänen juttunsa, mutta ilmeisesti talven asiaa pohdittuaan, se oli tänä vuonna yksi viilipytty. Veneesen päästyään se vain kävi nukkumaan pohjalle vaikka aallokkokin oli aikamoinen. Aina ei tiedä mitä sen päässä liikkuu, mutta hyvä tietysti, että veneily maistuu, sitä kun on näin kesäisin aina silloin tällöin luvassa myös koirille. Wilho tykkäsi olla lähinä sylissä ja Wäinö alun rauhattomuuden jälkeen asettui Darran viereen makomaan.
Saaressakin piipahdettiin ja se oli ehdottomasti hienoin hetki Wäinön mielestä; pääsihän siinä uimaan! Itsekin pulahdettiin veteen ja kas kummaa, kun uin pois Wilhon näköpiiristä, hyppäsi poika veteen! Olin aivan hämmästynyt, siis Wilho. Veteen. Vapaaehtoisesti. Ilmeisesti vettä kamalampaa on kumminkin emännän hukkaaminen, voi pientä rakasta <3
 |
| Wilho parkkeerasi itsensä eväiden lähistölle. |
 |
| Eikä Darrakaan kaukana ollut. |
maanantai 28. heinäkuuta 2014
Extempore möllitoko
Käytiinpä sitten vähän yllättäinkin möllitokokisoissa Wilhon kanssa! Kaveri viestitteli perjantaina, että sunnuntaina tällaiseen olisi mahdollisuus, mutta sitten asia unohtuikin remontin ja kaiken muun viedessä ajatukset ihan toisaalle. Sunnuntaiaamunakin olin lähdössä jo ihan muihin hommiin kun tuli mieleen, että "ai niin, ne tokoilut!". Katselin häthätää netistä, että mitä alokasluokan liikkeisiin kuuluu, totesin, että ollaan harjoiteltu suurinta osaa niistä viimeksi neljä vuotta sitten alkeiskurssilla ja eikun menoksi!
Eihän se sitten hullummin mennytkään! Jännitti kyllä ihan kamalasti. Paikallaanmakuu meni tietysti vielä heti ensi alkuun pieleen kun jossain minuutin kohdalla Wilho päättikin mennä haistelemaan viereistä koiraa... Jes. Onneksi toisen koiran suoritus ei siitä häiriintynyt. Tuomari sanoi, että olisi antanut heille 5 pistettä, koska koira tarvitsi tuplakäskyn ja vaihteli asentoaan, mutta koska kesti Wilhon häiriön niin hienosti, saivat täyden kympin. Eli me tavallaan autettiin... Paitsi, että joo, vähän nolostutti enkä olisi arvannut, että Wilho moiseen sortuu.
Noo, kaikkea sattuu eikä odotukset olleet kovin korkealla, joten oli helppo kerätä itsensä ja jatkaa eteenpäin. Pisteitä meiltä ei vähennetty oikeastaan kun minun antamista avuista. Annoin joissakin liikkeissä tuplakäskyn, joten siitä vähän rokotettiin tottakai. Parissa kohtaa Wilho vähän ennakoi ja nousi istumaan perusasentoon ennen kuin annoin käskyn. Hypystä olen kaikkein ylpein, koska odotukset sen onnistumiselle olivat nolla. Ei tosiaan olla harjoiteltu sitä sitten muinaisen tokoalkeet kurssin ja vielä ennen omaa suoritusta pähkäiltiin, että mitenkäs se menikään... Wilhopa teki sen juuri nappiin. Pieni edistäminen kun se lähti hyppäämään, mutta hypyn jälkeen se kiepsahti ympäri ja jäi paikoilleen seisomaan! Mistä se sen muisti?? Olin äimänä, mutta kovin ylpeä!
Toinen ilostusta aiheuttava kohta oli ehdottomasti luoksetulo. Wilho laukkasi kutsusta luo niin iloisesti, että itseä sekä tuomaria rupesi naurattamaan. On se hieno poika! Tuloksena siis neljässija ja erikoismaininta minulle kun keräsin itseni niin hyvin alun epäonnistumisen jälkeen. Wilhon suoritusta kehuttiin harmoniseksi ja kyllähän se lämmitti mieltä.
Eihän se sitten hullummin mennytkään! Jännitti kyllä ihan kamalasti. Paikallaanmakuu meni tietysti vielä heti ensi alkuun pieleen kun jossain minuutin kohdalla Wilho päättikin mennä haistelemaan viereistä koiraa... Jes. Onneksi toisen koiran suoritus ei siitä häiriintynyt. Tuomari sanoi, että olisi antanut heille 5 pistettä, koska koira tarvitsi tuplakäskyn ja vaihteli asentoaan, mutta koska kesti Wilhon häiriön niin hienosti, saivat täyden kympin. Eli me tavallaan autettiin... Paitsi, että joo, vähän nolostutti enkä olisi arvannut, että Wilho moiseen sortuu.
Noo, kaikkea sattuu eikä odotukset olleet kovin korkealla, joten oli helppo kerätä itsensä ja jatkaa eteenpäin. Pisteitä meiltä ei vähennetty oikeastaan kun minun antamista avuista. Annoin joissakin liikkeissä tuplakäskyn, joten siitä vähän rokotettiin tottakai. Parissa kohtaa Wilho vähän ennakoi ja nousi istumaan perusasentoon ennen kuin annoin käskyn. Hypystä olen kaikkein ylpein, koska odotukset sen onnistumiselle olivat nolla. Ei tosiaan olla harjoiteltu sitä sitten muinaisen tokoalkeet kurssin ja vielä ennen omaa suoritusta pähkäiltiin, että mitenkäs se menikään... Wilhopa teki sen juuri nappiin. Pieni edistäminen kun se lähti hyppäämään, mutta hypyn jälkeen se kiepsahti ympäri ja jäi paikoilleen seisomaan! Mistä se sen muisti?? Olin äimänä, mutta kovin ylpeä!
Toinen ilostusta aiheuttava kohta oli ehdottomasti luoksetulo. Wilho laukkasi kutsusta luo niin iloisesti, että itseä sekä tuomaria rupesi naurattamaan. On se hieno poika! Tuloksena siis neljässija ja erikoismaininta minulle kun keräsin itseni niin hyvin alun epäonnistumisen jälkeen. Wilhon suoritusta kehuttiin harmoniseksi ja kyllähän se lämmitti mieltä.
 |
| Wilho sai palkkioksi hienon lelun vaan Wäinö sai sen jossain vaiheessa iltaa hampaisiinsa ja tässä tulos. |
sunnuntai 27. heinäkuuta 2014
Treeniä ja hellettä
Luettuani erään toisen blogia ja heidän ikävää löydöstään koiran lonkista, päätin, että nyt on viimein aika kuvauttaa myös Wilhon lonkat. Olen sitä siirtänyt aina kun "eihän niissä mitään vikaa ole", mutta kuten nyt sain lukea, oireet saattavat olla lähes huomaamattomiakin. Wilhohan peitsaa aika paljon, joskus myös vapaana liikkuessaan. Häntää Wilho ei ole juuri koskaan heiluttanut, ainoastaan ihan muutaman kerran ollessaan oikein pelästynyt/innostunut ja silloinkin se näyttää jotenkin vaikealta... Hihnalenkeillä se junnaa takana, jota olen aina pitänyt vain rasittavana tapana, mutta entäpäs jos se onkin oire kipeästä selästä/lonkasta tms.? Aika siis ottaa selvää.
Varasin Wilholle ns. terveystarkastusajan. Otetaan sitten kerralla verikokeetkin, ne ei enää hirmuista lisälaskua keikkaan tuo. Olin muutenkin ajatellut käyttää Wilhon tarkastuksessa, tuleepahan nyt tehtyä. Wilhohan on jo 6-vuotias, vaikka eihän se pikkukoiralle ole ikä eikä mikään. Ei sitä silti enää nuoreksi voi kai sanoa... Virallisia lonkkakuvia en pyytänyt - kun en niitä tarvitse- ihan vain omaksi tiedoksi (ja toivottavasti mielenrauhaksi). Wäinö on pari vuotiaana kuvattu terveeksi, joten Wäiski säästyy tältä keikalta. Ensi viikolla siis selviää!
Viime viikolla Wilho sai mahansa sekaisin, joten Wäinö tuurasi sitä rally-toko treeneissä. Ihan menestyksellä vieläpä :) Ajattelin, että se olisi ihan liian virittynyt keskittyäkseen treeneihin - kunnon lenkkejä kun ei näillä ilmoilla vieläkään pysty tekemään. Lisäksi treenaamme pienryhmässä, jossa ollaan kentällä yksi koirakko kerrallaan kun toiset odottavat autossa ja ajattelin, että se patoaa vielä siitäkin uutta kiihkoa. Vaan ei. ihan hyvin se odotti autossa ja jopa aika hiljaa. Mainittakoon, että pidin auton suurimmaksi osaksi käynnissä, jotta sillä olisi mukavan viileä olla. Onneksi uudessa (koiria varten hankitussa farkussa, tietysti :)) on tummennetut takalasit, joten kuumasta kelistä huolimatta koiralla oli mukavat oltavat.
Virtaa ollaan sen kanssa käyty purkamassa myös uimalla ja saivatpahan Wilho ja Darrakin osansa tästä huvista. Darra-parkaa ei ole juuri uitettu, joten sen veteen saaminen osoittautui aika haasteeksi ja taisipa se sitä jonkin verran pelottaakin. Wilho koki uimisen lähinnä ikäväksi puuhaksi ja suuntasi suoraan rantaan siitä kohdalta mistä sen veteen laskin. Ei paljon jäänyt peräänsä katselemaan ja kostoksi hankasi itsensä nurmikkoon heti rantaa päästyään. Wäinö sitten ui innokkaasti meidän kanssa kun toiset koirat odottivat rannalla.
Yhtenä aamuna viikolla lähdettiin matkaan jo kukon laulun aikaan, jotta saataisiin ranta ihan itsellemme. Ja saatiinhan me! Mukava oli uiskennella rauhassa, itsekin sai virtaa työpäivään. Wilho neppaili rannalla ja Wäinö uiskenteli mukana.
Tämän viikon treeneihin pääsi Wilhokin jo osallistumaan, mutta ei ollut lainkaan oma itsensä. Suuri tekijä tähän on varmasti kuumuus, joka vaivasi jo itseänikin. Oli se silti kummallisen vaisu. Kaiken se teki hienosti, mutta raahasi perässä eikä sitä saanut normaaliin tapaan innostumaan. Toki yksi tekijä voi olla se, että ennen suoritusta se joutui odottelemaan pitkän aikaa yksinään. Toisten koirien tehdessä omaa suoritustaan, toiset siis odottaa autossa/kytkettynä jonnekin - tällä kertaa kytkettynä auton ulkopuolella. Tämä toimintatapa on minusta vähän epäedullinen koiralle (ja tällaiselle lahopää omistajalle) kun ensin se odottaa vaikka puoli tuntia omaa vuoroaan yksinään ja sitten tekee kymmenen minuutin suorituksen ja sitten se viedään takaisin odottamaan. Wilhokaan ei ole sellaiseen tottunut, yleensä ollaan tehty hauskoja pikku harjoituksia ennen omaa vuoroa, jotta sen vireystila olisi suorituksessa hyvä. Nooh... Tekisin etukäteen sen kanssa harjoitteita vaan yleensä joudun ryntäämään sinne suoraan töistä, joten Wilho-parka.
Varasin Wilholle ns. terveystarkastusajan. Otetaan sitten kerralla verikokeetkin, ne ei enää hirmuista lisälaskua keikkaan tuo. Olin muutenkin ajatellut käyttää Wilhon tarkastuksessa, tuleepahan nyt tehtyä. Wilhohan on jo 6-vuotias, vaikka eihän se pikkukoiralle ole ikä eikä mikään. Ei sitä silti enää nuoreksi voi kai sanoa... Virallisia lonkkakuvia en pyytänyt - kun en niitä tarvitse- ihan vain omaksi tiedoksi (ja toivottavasti mielenrauhaksi). Wäinö on pari vuotiaana kuvattu terveeksi, joten Wäiski säästyy tältä keikalta. Ensi viikolla siis selviää!
Viime viikolla Wilho sai mahansa sekaisin, joten Wäinö tuurasi sitä rally-toko treeneissä. Ihan menestyksellä vieläpä :) Ajattelin, että se olisi ihan liian virittynyt keskittyäkseen treeneihin - kunnon lenkkejä kun ei näillä ilmoilla vieläkään pysty tekemään. Lisäksi treenaamme pienryhmässä, jossa ollaan kentällä yksi koirakko kerrallaan kun toiset odottavat autossa ja ajattelin, että se patoaa vielä siitäkin uutta kiihkoa. Vaan ei. ihan hyvin se odotti autossa ja jopa aika hiljaa. Mainittakoon, että pidin auton suurimmaksi osaksi käynnissä, jotta sillä olisi mukavan viileä olla. Onneksi uudessa (koiria varten hankitussa farkussa, tietysti :)) on tummennetut takalasit, joten kuumasta kelistä huolimatta koiralla oli mukavat oltavat.
Virtaa ollaan sen kanssa käyty purkamassa myös uimalla ja saivatpahan Wilho ja Darrakin osansa tästä huvista. Darra-parkaa ei ole juuri uitettu, joten sen veteen saaminen osoittautui aika haasteeksi ja taisipa se sitä jonkin verran pelottaakin. Wilho koki uimisen lähinnä ikäväksi puuhaksi ja suuntasi suoraan rantaan siitä kohdalta mistä sen veteen laskin. Ei paljon jäänyt peräänsä katselemaan ja kostoksi hankasi itsensä nurmikkoon heti rantaa päästyään. Wäinö sitten ui innokkaasti meidän kanssa kun toiset koirat odottivat rannalla.
Yhtenä aamuna viikolla lähdettiin matkaan jo kukon laulun aikaan, jotta saataisiin ranta ihan itsellemme. Ja saatiinhan me! Mukava oli uiskennella rauhassa, itsekin sai virtaa työpäivään. Wilho neppaili rannalla ja Wäinö uiskenteli mukana.
 |
| Ranta on tyhjä vielä kuuden aikaan aamulla. |
 |
| Wäinö haistelee ihmeissään hiekkaa - jostain syystä tällainen pitkä hiekkaranta oli sille aluksi kummastus. |
 |
| Lisää rannan tutkimista. |
 |
| Uinnin jälkeen valppaana vahtina. |
Tämän viikon treeneihin pääsi Wilhokin jo osallistumaan, mutta ei ollut lainkaan oma itsensä. Suuri tekijä tähän on varmasti kuumuus, joka vaivasi jo itseänikin. Oli se silti kummallisen vaisu. Kaiken se teki hienosti, mutta raahasi perässä eikä sitä saanut normaaliin tapaan innostumaan. Toki yksi tekijä voi olla se, että ennen suoritusta se joutui odottelemaan pitkän aikaa yksinään. Toisten koirien tehdessä omaa suoritustaan, toiset siis odottaa autossa/kytkettynä jonnekin - tällä kertaa kytkettynä auton ulkopuolella. Tämä toimintatapa on minusta vähän epäedullinen koiralle (ja tällaiselle lahopää omistajalle) kun ensin se odottaa vaikka puoli tuntia omaa vuoroaan yksinään ja sitten tekee kymmenen minuutin suorituksen ja sitten se viedään takaisin odottamaan. Wilhokaan ei ole sellaiseen tottunut, yleensä ollaan tehty hauskoja pikku harjoituksia ennen omaa vuoroa, jotta sen vireystila olisi suorituksessa hyvä. Nooh... Tekisin etukäteen sen kanssa harjoitteita vaan yleensä joudun ryntäämään sinne suoraan töistä, joten Wilho-parka.
keskiviikko 16. heinäkuuta 2014
Hellepäiviä
Huh huijaa kun on ollut lämmintä! Emäntä ei tässä taloudessa pistä ollenkaan pahakseen, mutta koirilla on ollut kuuma. Onneksi on tuo ilmalämpöpumppu, joten työpäivinä ei tarvitse huolehtia miten koirien käy... Sisällä kun on aina miellyttävän viileää. Lenkkeilystä sen sijaan ei ole tullut juuri mitään. Uimassa ollaan käyty ja muutaman kerran olen lähtenyt juoksuttamaan koiria aikaisin aamulla tai myöhään illalla, mutta siinä tulee pidemmän päälle oma jaksaminen vastaan. Wäinön takia olen kyllä koittanut pitää koirat aktiivisina ja viihdytettyinä, ettei käsissä ole muutaman päivän päästä ruutitynnyriä.
Karkailu on sentään hieman vähentynyt. Olen lenkillä heittänyt Wäinölle keppiä paljon. Sitä se rakastaa ja silloin sen huomio on minussa, kun joutuu vahtaamaan milloin heitän kepin. Lisäksi olen kutsunut sitä luo enemmän ja yrittänyt palkata paremmin ja iloisemmin onnistumisista. Pitää tähän lisäksi ottaa luoksetulot häiriössä (hihnassa tottakai), jotta pikkuhiljaa alettaisiin liikkua varmemman luoksetulon suuntaan.
Hellepäivien kunniaksi tein koirille "jääherkut". Kovasti tykkäsivät kaikki kolme. Wäinö päätti ottaa taktiikaksi "hallitse ja hajoita", jolla se saikin omansa tuhottua alta aikayksikön. Sille pitää ehdottomasti nyt keksiä sellainen älyhaaste, jota se ei saa voimalla, äänellä tai nopeudella ratkottua - ne kun on se perusratkaisut melkein kaikkeen. Ja toimiihan ne, eihän sitä voi kieltää. Voisi se silti joskus käyttää aivonystyröitäänkin kun sellaisetkin sille (suuren yleisön epäilystä huolimatta) on suotu! Wilho ja Darra nätisti nuolivat omansa sulaksi.
Karkailu on sentään hieman vähentynyt. Olen lenkillä heittänyt Wäinölle keppiä paljon. Sitä se rakastaa ja silloin sen huomio on minussa, kun joutuu vahtaamaan milloin heitän kepin. Lisäksi olen kutsunut sitä luo enemmän ja yrittänyt palkata paremmin ja iloisemmin onnistumisista. Pitää tähän lisäksi ottaa luoksetulot häiriössä (hihnassa tottakai), jotta pikkuhiljaa alettaisiin liikkua varmemman luoksetulon suuntaan.
Hellepäivien kunniaksi tein koirille "jääherkut". Kovasti tykkäsivät kaikki kolme. Wäinö päätti ottaa taktiikaksi "hallitse ja hajoita", jolla se saikin omansa tuhottua alta aikayksikön. Sille pitää ehdottomasti nyt keksiä sellainen älyhaaste, jota se ei saa voimalla, äänellä tai nopeudella ratkottua - ne kun on se perusratkaisut melkein kaikkeen. Ja toimiihan ne, eihän sitä voi kieltää. Voisi se silti joskus käyttää aivonystyröitäänkin kun sellaisetkin sille (suuren yleisön epäilystä huolimatta) on suotu! Wilho ja Darra nätisti nuolivat omansa sulaksi.
 |
| Voimalla vaan, kyllä siihen hampaat pystyy! |
 |
| Wilho kuljettaa omansa turvaan (Wäinöltä) |
 |
| Darran suuri kieli sulattaa isommankin jäämöhkäleen |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)