Kuulumisia

Nyt on taas tapahtunut paljon ja vauhdilla enkä luonnollisesti ole kuin takaraivossa muistanut blogin olemassa oloa. Piti ihan käydä lukemassa mihin tämän kanssa jäätiin. Kerrataan siis koira kerrallaan tapahtumia:

Wäinö:
Wäinön kanssa saatiinkin soppa aikaan ja hurja takapakki kaikkeen tekemiseen. Josta ollaan sitten jo ehditty tointua ja nousta :D Wäinön kanssa alettiin harjoitella taukokäytöstä vaan se ei oikein ottanut onnistuakseen. Rauhoittumisen sijaan koira keräsi painetta ja se kattilahan kiehuu jossain vaiheessa yli. Jotenkin tiesinkin, että näin tulisi käymään ja annoin sen silti tapahtua - seurauksena se, että juuri ennen Kuopion kisoja, Wäinö otti ja ampaisi rähisemään treenikaverin koiralle. Vitsi mikä fiilis lähteä kisaamaan... Kaiken lisäksi olin kuin maani myynyt, tiesin, että ihan itse olen tämän aiheuttanut vaan en sisäistänyt syytä. Huono kouluttaja, huono koiran omistaja, tunsin, että olen pettänyt pikkubuhundini täysin.

Kisoissa tämä näkyi. Wäinö nimittäin lamaantui! Se oli niin epätyypillistä, että hetken jo harkitsin heittäväni hanskat tiskiin ja toteavani, että minusta ei ole kouluttamaan Wäinöstä rallykoiraa. Onneksi seuraavaksi viikonlopuksi sattui Jirka Vierimaan koulutus, joka oli aivan huippu! Siellä palauteltiin mieliin, että mistä tässä kaikessa on kyse. En ala selostamaan neuvoja sen enempää, totean vain, että kaikki reaktiivisen koiran (ja toki muutkin) omistajat kyseiselle kurssille vaan! Jirka suositteli luettavaksi Control Unleashed - kirjaa, jota tässä olen tavannut ja yrittänyt sisäistää. Parasta oppia niin kirjasta kuin Jirkalta oli se, että koirani SAA olla reaktiivinen, se ei ole huonoa koulutusta vaan ominaisuus. Palaan ehkä koulutukseen ja kirjaan jossain muussa postauksessa, koin niistä olevan minulle niin paljon hyötyä ja iloa.

Wäinö kävi myös pallopaimentamassa Vihmerän kurssilla ja koska noilla kursseilla minulla on hyvä ja turvallinen olo, oli koirakin rento ja keskittynyt, vaikka sen läheisyydessä treenattiin ihan vieraita koiria. Nyt Wäinö on ilmoitettu koiratanssin verkkokurssille ja sitä odotankin kuin kuuta nousevaa. Saattaa olla, että ennen kuin Wäinö nähdään rallyradalla, käväisen sen kanssa koiratanssikisoissa. Harrastusmaailman ulkopuolella Wäinö osoitti herkkyyttään ja muistutti samalla, että kaikesta toiminnanhalustaan ja reaktiivusuudestaan huolimatta tai ehkä niiden takia, minulla on erityisherkkäkoira. Sain migreenikohtauksen vähän aikaa sitten. Wäinö ei syönyt kunnolla edellisenä iltana ja oli muutenkin vaisu, se vain hiippaili huoneesta toiseen. Luulin, että se on masentunut. Seuraavana päivänä kohtaus oli kunnolla päällä ja Wäinö jätti ruokaa syömättä! Sitä ole tapahtunut ikinä ennen... Ja kun kohtaus oli kärsitty ja tainnutettu, oli Wäinö takaisin oma itsensä. Ihmeellistä. Mutta kaikista koiristani Wäinö oli se, joka reagoi voimakkaimmin kipuuni. <3

Ruttu:
Penska aloitti rallyyn tutustumisen. Ensimmäisellä kerralla oli todella kuuma, joten olimme vain vajaan tunnin, harjoitellen lähinnä kontaktia ja vierellä kulkemista. Ruttu on kuumuudelle aika arka, se vaikuttaa siihen ihan eri tavalla kuin poikiin, joten helteellä sen kanssa ei tarvitse varmaan jatkossakaan tehdä mitään. Olin kumminkin tosi tyytyväinen, koska se yritti, motivoitui ja ennen kaikkea oli toisten koirien läheisyydessä rauhallinen. Muutama haukahdus sieltä tuli, mutta ne eivät jääneet päälle ja käskyt saavuttivat sen korvat häiriöstä huolimatta.

Toisella kerralla ei enää edes haukuttu. Silloin teemana oli takapään käyttö laatikkotreenillä ja senhän Ruttu hoksasi todella nopeasti! On se vaan fiksu. Muutama eteentulokin otettiin ja nekin se teki vallan mainiosti. Olin jopa yllättynyt sen hoksaamiskyvystä, en edes tiedä miksi - aina olen sitä nokkelana pentuna pitänyt. Ruttu kokeili myös Nose workia ja sehän olikin sen kanssa hauskaa! Senkin se hoksasi nopeasti ja aloinkin ehdollistamaan sitä eukalyptuksen tuoksuun. Siinä meille ehkä tosiaan tulevaisuuden laji. Lenkillä se teki huiman luoksetulon kun en huomannut lenkkeilijään kahden koiransa kanssa, jotka tulivat suoraan koiran nenän eteen (välimatkaa 50 m). Me seisottiin koiran takana ja mies kutsui sen luo - ja sehän tuli! Haukkui hieman selkänsä taakse, mutta sehän tuli suoraan ja miettimättä luo! Tosin minun luo :D Huima pentu!

Wilho:
Voi tuota minun mielettömän hienoa poikaani! Kisattiin toista kertaa VOIttajassa Pieksämäellä. Paineita olisi tällä kertaa ollut, vaan luettuani Control Unleashed - kirjaa ja käytyäni Juha Minkkisen Psyykkinen valmennus koiraurheilussa - luennolla, päätin ottaa taktiikakseni, että keskityn koiraani enkä laske radalla virhepisteitä. Sehän toimi yli odotusten: pisteet 87 ja luokkavoitto. Sekoilin radalla, mutta palkkioksi siitä, että annoin Wilholle kaikkeni, se totisesti antoi kaikkensa minulle ja paikkaili virheitäni (mm. "SIVU! eiku ei, pysy vaan siinä vieressä!, No, nyt se SIVU!" - eli annoin koiralle väärän käskyn, peruin sen ja sitten annoin sen kohta uudestaan ja se teki juuri niin kuin sen oli tarkoitus. Sen ilme kyllä oli, että kerää ittes :D) Käytösruudussa se paineistui hieman, eli siihen meille harjoittelun paikka. Asennon se toki piti, mutta haluaisin sille vielä rennon itsevarman asenteen siihen.

Meillä onkin nyt sitten kaksi hyväksyttyä tulosta ja ihan vahingossa samalta tuomarilta! En ollut ollenkaan katsonut ketä on tuomaroimassa. Luultavasti seuraavat kisat menevät syksyyn ja kesän aikana aloitamme mestariin tähtäämisen toden teolla. Muutamat mestarin liikkeet ovat vielä ihan hakusessa, niistä kauheimpana tuo kolmen minuutin seisominen käytösruudussa, ja tietenkin haastetta riittää myös peruutuksessa oikealla ja poispäin ohjaajasta. Joka tapauksessa nyt on hyvä mieli siitä, että ollaan saatu hommat rullaamaan ja asenne kohdilleen, kaikki muu tulee kun tulee.

Kisaamassa pitkästä aikaa

Lauantai kului kisaamisen merkeissä. Aamu aloitettiin lenkittämällä koirista turhat energiat pois, tai siis Wäinöstä. Lenkin onnistui olla mukava ja rento meistä kaikista, eli parasta mahdollista valmistautumista illan koitoksiin.

Aloitimme Wäinön kanssa AVOssa taas, saaden taas sen tutun nollan :D Ohjaaja ottaa tämän omaan piikkiinsä. Viime kisoista oli kulunut niin kauan, että kuvittelin taas koiran säntäävän jonnekin (mitä se ei ole koskaan tehnyt) ja siitä johtuen olin todella jäykkä. Treenikaveri sanoi, että käskytkin tulivat niin myöhään, ettei koiralla ollut mitään mahdollisuutta suorittaa niitä oikein. Totta. Vaan mitäs tuosta! Jäi hyvä mieli, että koira silti yritti ja pysyi luona, vaikka tein kaikkeni, ettei näin tapahtuisi! Uuteen koitokseen päästään jo parin viikon päästä Kuopiossa, josko siellä uskaltaisin luottaa Wäinöön paremmin. Onneksi meillä on aikaa kisata tätä luokkaa vaikka maailman tappiin asti.

Wilhon kanssa korkattiin VOI. Minulla ei ollut tavoitteita, en edes uskonut, että saadaan hyväksytty tulos. Rata ei ollut kovin vaikea, mutta sisälsi muutaman meille ei-niin-varman kyltin. Sain rennon otteen tekemiseen (ihan loppua lukuun ottamatta) ja Wilho teki todella parhaansa - rauhallisen innokkaasti eli juuri siinä mielentilassa, jota olen sille tavoitellut. Tästä tuloksena 81 pistettä ja kolmas sija! Huimaa, on se vaan niin hieno pikkueläin! Käytösruutukin meni nappiin, vaikka sitä ei kovin paljoa ollakaan harjoiteltu. Siitä varmaan kiittäminen lukukoiraharjoituksia :)

Tuurasimme myös päivän lopuksi mestariluokan nollakoirakkoa sairastapauksen vuoksi. Wilho oli siinä vaiheessa päivää jo väsynyt ja mm. nukkui sylissäni kun odoteltiin vuoroamme. Noh, onneksi siellä oltiinkin vain häiriöksi enkä sitten vaatinutkaan Wilholta yhtään mitään. Se mm. kiersi putken, ei tajunnut merkkiä ollenkaan, tein ohjaajavirheitä vaikka millä mitalla, mutta en lannistanut koiraani ja siitä olen tosi tyytyväinen! Kaiken kaikkiaan siis todella hyvä päivä, tästä on hyvä jatkaa.

Pentukoululainen

Päästiin Rutun kanssa viimein aloittamaan pentueskari ja kivaa hommaahan se oli. Olin varautunut siihen, että Ruttu on kovinkin arka ensimmäisellä kerralla, mutta mitä vielä! Ympäristö kiinnosti sitä kovasti kyllä, mutta jaksoi se keskittyäkin. Alkuun pennuilla oli leikki hetki, mutta toinen paikalla ollut iso pentu ei oikein Rutusta jaksanut kiinnostua, tai oikeastaan ihan päinvastoin eli murahteli ja haukahteli Rutulle. Ruttu nosti kyllä niskakarvat pystyyn, mutta väisti tilannetta mahdollisimman paljon. Paikalla oli myös kaksi pienempää pentua, mutta niiden kanssa Ruttu vain haisteli, leikkiin en uskaltanut päästää valtavan kokoeron takia - Ruttu maanantaisessa mittauksessa 22 kg!

Yllättävää kyllä Ruttu jaksoi myös keskittyä tekemiseen ja aloittelimmekin naksuttimen ehdollistamista sekä käsikosketusta. Istuminen sujui hienosti myös tässä ympäristössä. Siinä onkin meille viikoksi harjoiteltavaa. Eilen tosin hylättiin kaikki semmoinen ja lähdettiin pentutreffeille toisen bullmastiffin kanssa. Ruttu sai kivat painit aikaan, mutta mukana olleella Wäinöllä keitätti hieman yli... Se yritti astua vierasta pentua koko ajan, joten minun oli pakko pitää se hihnassa. Wilho sen sijaan olisi jopa vieraan kanssa leikkinyt, mutta kun painiva kaksikko jyräsi sen, se antoi kovaäänistä palautetta käytöstavoista - Rutulle :D

Olin siis kaiken kaikkiaan tyytyväinen pentukurssin antiin ja saatiinpa sieltä tulijaisiksikin vaikka mitä, mm. reppu koiratavaroille sekä 15 kg Royal Canin - ruokaa, nameja ja pussi koulutusnameille. Namit syötin lukukoirassa Wilholle, jolla olikin neljä lukijaa. Kaikki lukivat yli aikansa eikä tauoille jäänyt aikaa, mutta Wilho keskittyi erinomaisesti. Lukukoirakausi lähenee loppuaan ja meillä on enää kaksi kertaa jäljellä ennen kesälomaa. Voimme siis keskittyä tuleviin rally-tokokisoihin täysillä. Wilholla on paljon intoa, mutta kestoa ei vielä riittävästi suorittamaan kokonainen voittajarata. Kisat ovat jo parin viikon päästä, joten niihin mennään ilman tavoitteita - siis oikeasti. Toista kertaa en intoa pilaa, sen olen päättänyt eli humputellaan sitten jos näyttää, että mitään ei hommasta ala tulla. Liikkeet on hallussa, oikealla seuraten oikealle kääntymisessä on vielä petrattavaa.

Wäinö on niin ikään ilmoitettu samaisiin kotikisoihin ja siinä sitä vasta vaiheessa ollaankin. Luopumista ollaan harjoiteltu jonkin verran, että selvittäisiin houkutuksesta. Listalla on myös liikkeellelähdön hetki, eli juuri se hetki kun Wäinö karkaa jos karkaa. Suunnitelma kisapäivään on jo olemassa: Wäinö käy lenkillä heti aamusta, tekee kahden lelun leikin, lepää autossa alokasluokan ajan ja ottaa luopumisharjoituksia juuri ennen omaa vuoroaan. Tällä mennään, varoivaisesti toivon, että se pysyy hanskassa ja saataisiin viimein se ensimmäinen hyväksytty tulos avoimesta luokasta.

Kuulumisten kertaus ja ihana kevät

Blogin päivitys taas jää, tekemistä on ollut, kerrottavaa olisi vaikka millä mitalla, mutta väsy iskee... Lomaviikkokin oli ja meni ja sen aikana puuhailtiin paljon koirien kanssa, itse kylläkin hyvin rauhalliseen tahtiin liikkuen sillä flunssa ei vieläkään täysin päästänyt otteestaan.

Loma aloitettiin Rutun kanssa tutustumalla bostoninterrieri Vitoon, joka ottikin pojan iloisen innokkaasti vastaan. Alkujärkytys oli tällä kertaa hyvin lyhyt ja Ruttu intoutui leikkiin ihan kunnolla - jopa niin kunnolla, että venäytti hieman jalkaansa. Mitään sen kummempaa ei kumminkaan sattunut ja pienellä levolla jalka oli taas entistä ehompi. Rutun päivää järkytettiin myös lähtemällä kaikkien poikien kanssa maalle vanhempieni luo. Wilho ja Wäinö olivat tietysti tuttuun tapaan innoissaan, mutta niin oli Ruttukin; se otti ympäristön heti omakseen. Nukkumisesta ei alkuun meinannut tulla mitään, mutta tarpeeksi väsyneenä sillekin oli lopulta annettava periksi. Jäimme ihan yöksi ja yö sujui niin ikään hyvin, vaikka oltiin vieraassa paikassa. Kaipa Ruttu tajusi toisista koirista ja minusta, että tämä on kiva paikka.

Toinen ruttunaama oli Rutulle mieluinen kaveri - ja toisinpäin. Leikki yltyi välillä niin, että Vito kävi tauolla portin takana, mutta hienosti tämä kaksikko tuli toimeen.

Se hetki kun on vain luovutettava. Tokmannilta löytyi uusi peti ja hinta harmitti alkuun hieman. Tästä pedistä tosin voi pyyhkäistä lian rätillä pois helposti ja se on silti pörröinen ja pehmeä. Näitä lisää!

Söpöstelyä <3

Ruttu sai myös ensimmäiset rokutuksensa. Itse piikkiä se ei edes huomannut, mutta hampaiden katsominen oli siitä epäilyttävää. Se taisi tulkita sen leikiksi, mutta eläinlääkäri oli hieman eri mieltä. Lisään listalle tuon hampaiden katsomisen opettelun, unohtui kokonaan... Kynsiä sentään ollaan leikattu eikä siinä ole hankaluutta - namin kanssa sujuu oikein mallikkaasti.

Ruttu on päässyt myös käymään hallilla pariin otteeseen. Molemmilla kerroilla se on ollut hieman arka, mutta saanut paljon silittelyjä osakseen, joista se on sitten rohkaistunut ja ottanutkin kaikki irti. Se jopa leikki lelulla hieman, mikä on erityisen rohkaisevaa. Olen järjestänyt sille pentutreffejä muutamaan otteeseen ja niistä on tullut onnistuneita kokemuksia. Tapasimme mm. venäjän spanielin ja toisen bullmastiffipupsin. Molempien kanssa Ruttu koitti leikkiä. Kaverit eivät niin innostuneet, mutta olivat kuitenkin ystävällisiä ja Rutun kokemus koirista pääsi karttumaan taas muutaman koiran verran.

Wilho on ehtinyt käydä niin rallytreeneissä kuin lukukoirailemassakin. Lukukoirailuun ollaan saatu kivaa rutiinia ja rauhoittuminen paikan päällä on lähes välitöntä. Wilho on myös erittäin innoissaan menossa työpaikalleen ja sekös se vasta onkin mukavaa! Jossakin ollaan onnistuttu! Viime viikolla Wilho näytti aralle lukujalle jopa paljon temppuja, mutta rauhoittui heti kun lukeminen alkoi, vaikka temput selvästi kiihdyttivät sitä. Voiko parempaa tulosta edes haluta? Rallyssä taas koitettiin rataa oikealla puolella, mutta menin ahnehtimaan liian pitkää pätkää ja se kyllä kostautui - jätättäminen oli välitöntä. Sitä korjattiin seuraavissa treeneissä ja saatiinkin motivaatio pysymään hienosti. Kisoihin tullaan menemään kuitenkin puhtaasti tämä on hauskaa asenteella, tuloksesta viis! Sanoin vetämälleni ryhmälle, että motivaatio on kaikista tärkeintä, yritän muistaa sen itsekin.

Lukukoira valmiina hommiin!

Wäinössä näkyy treenaamattomuus. Se karkailee eikä jaksa keskittyä ja meillä onkin jonkin verran työtä, että saadaan se kisakuntoon. Pentu on tietenkin vienyt niin suuren osan energiaa, että ihmekkös tuo, mutta tosiasia on, ettei meillä tällä tavalla ole mitään mahdollisuutta hyväksyttyyn tulokseen. Jostain on siis aikaa ja energiaa kaivettava - siis pääsiäisen jälkeen, koska pojat on varattu sinne minilomalle. Se tosin tekee Wäinölle varmasti hyvää, pääsee pois Rutun hampaiden alta ainakin hetkeksi.

Viikonloppuna nautittiin hankiaisista, auringosta ja parantuneesta terveydestä! Ai että oli hienoa viimein jaksaa tehdä asioita! Kevät <3

Jee! Juostaan!

Joo, juostaan! Vaan kaikki jalat tuntuu olevan keskenään eri mieltä suunnasta...

Pentutreffeillä Nasu hyppääkuvaan.

Wilhoa ei toisten namit kiinnosta, mutta Rutulle maistuu.

Sairastelua

Olen ollut enemmän tai vähemmän flunssassa (tai siis influenssassa) viime viikot, enemmän viime viikolla, jolloin olo oli niin kauhea, etten saanut minkään koiran kanssa tehtyä yhtään mitään. Wäinön rally-kisatkin jouduin lauantailta perumaan ja sekös harmitti! Pentu on elänyt kuin pellossa, lähinnä sisätiloissa ja ulkoillen pihamaalla itsenäisesti - joka ei tee tietenkään hyvää esim. sisäsiisteyskasvatukselle. Tällä viikolla olen ollut jo paremmassa kunnossa, mutta jälkitautien pelossa ottanut todella rauhallisesti.

Tällä viikolla olen siis ottanut uuden vaihteen sisäsiisteysopetukseen. Olen rampannut pennun kanssa ulkona vähän väliä, kehunut ja palkannut oikeasta suorituksesta - ja tietenkin siivonnut niin maan pirusti vahinkoja lattioilta. Pari viime yötä onkin sujunut ilman vahinkoja ja eilen oli ensimmäinen vuorokausi kun pentu ei tehnyt yksiäkään tarpeita sisälle. Ei edes yksinollessaan. Olen myös sopinut leikkitreffejä, jotta pentu saisi sosiaalista kanssa käymistä. Toivon todella terveyttä itselleni, jotta tämä alku pennun kanssa saataisiin hyvin käytettyä! Ensi viikolla on jo ensimmäisten rokotusten aika, kylläpä aika taas rientää!

Onneksi kevättä alkaa olla jo ilmassa enkä eilen malttanut olla lähtemättä lenkille kun aurinko paistoi ja pääsin töistä hyvissä ajoin. Koska aika oli niin varhainen ja ajattelin, että porukkaa ei varmasti ole kovin paljoa vielä liikkeellä, otin uskaliaasti kaikki neljä koiraa matkaan. Tällä kertaa homma sujuikin hyvin ja rennoissa tunnelmissa. Yhteen kävelijään törmättiin lenkin loppumetreillä, mutta sain kaikki koirat keräiltyä kasaan ja kävelijä lähti kiertämään toista reittiä, joten suoraa kohtaamista ei onneksi tullut. Pentu oli (ihanan) väsynyt lenkin jälkeen ja painui suoraan nukkumaan pariksi tunniksi.

Kolme ehdin saada samaan kuvaan, joten kuten ainakin :D

Herkku, kiitos!

Kevättä rinnassa ja lumikylpy - mikäs sen parempaa!

Aktiivilenkkeilijä tekee pyrähdyksen ja on taas kohta kameran tavoittamattomissa

Wilhon kanssa meillä oli taas eilen lukukoirailua Lehmossa kahden lukijan verran. Liekö lenkki väsyttänyt pojan vai mitä, mutta Wilho otti todella rauhallisesti. Molemmat lukijat jäivät juttelemaan kanssani oman vuoronsa jälkeen ja Wilho haki lapsilta itsenäisesti rapsutuksia! Muutenkin se pysyi kauniisti paikallaan eikä minun tarvinnut nameilla houkutella sitä ollenkaan. Olen erittäin tyytyväinen.

En edes uskalla kunnolla toivoa, mutta josko tällä viikolla päästäisiin rallytreeneihin?

Väsy tulee vielä nopeasti ❤

Totuttelua

Ruttu reipastuu hetki hetkeltä. Tuntuu, että joka kerta kun se herää uniltaan, se on rohkeampi kuin käydessään nukkumaan! Tällä hetkellä iltavimmat ovat aikamoisia: toisia koiria pitää härkkiä, vaikka ne kuinka murahtelisivat. Herra louskuttaa niille ja käy välillä näykkäisemässä varsinkin Wilhoa karvoista. Ei auta, vaikka se saa murinaa ja luimistelua osakseen. Tultiin siihen tulokseen, että vaikka tällä hetkellä suojellaan pentua muilta, tilanne saattaa muuttua päälaelleen eikä siihen välttämättä mene kauaakaan…

Neljän koiran huolehtimisessa on omat juttunsa. Neljäs ei todellakaan mene siinä missä kolme, ei ainakaan kun yksi on tavoille opetettava kakara. Kävin yksin koko porukan kanssa metsässä ihan pienellä kävelyllä ja totesin, että lienee paras hoitaa tämä toistaiseksi kahdessa erässä. Kaikki sinällään meni ihan ok, mutta tuntui, että silmät sai olla selässäkin, joten rentous oli hommasta kaukana. Eli ehkä mennään jatkossa niin, että pentua opetan erikseen tavoille (korkeintaan otan Darran mukaan) ja pojat lenkitän omalla lenkillään.

Ruttu muistuttaa enemmän Wilhoa pentuna kuin Wäinöä. Wilhohan oli aikamoinen ilkiö ja tämä tulokas tuntuu taistelevan tittelistä ihan tosissaan. Kyytiä saa muiden koirien ja minun lisäksi myös huonekalut, kengät, johdot, you name it! Suuntaan huomiota parhaani mukaan sallittuihin asioihin ja ollaan alettu opettelemaan malttia ja odottamista. Ruokakupin ääressä on jo istuttava niin kuin muidenkin koirien. Ruuanjako alkaa jo sujua, eikä pentu hyökkää enää toisten kupeille.

Wilho sai omaa aikaa kun käytiin lukukoirailemassa. Liekö siitä kiinni vai rutiinin löytymisestä hommaan, Wilho oli tällä kertaa normaalia rauhallisempi, vaikka meillä oli kolme lukijaa ja kaikki lukivat 20 minuuttia. Joka tapauksessa olin erittäin tyytyväinen ja meillä oli oikein onnistunut työpäivä 😊 Olen ollut kipeänä ja pentuun on mennyt kaikki likenevä energia. Ajattelin, että pakko saada pojille jotain tekemistä tai kohta ne hyppivät seinille. Kävin siis vielä lukukoirailun päälle poikien  kanssa lenkillä ja heittelin Wäinölle keppiä lumihankeen, jotta se saisi edes vähän purettua paineita. Lenkki tosin jäi lyhyeksi, koska oma olo oli niin heikko.

Ilmeisesti kuitenkin paineita oli purettu riittävästi sillä Wäinö vaikutti seuraavana aamuna rauhalliselta. Minulla oli edelleen kipeä olo, joten lenkki vaihtui kahvitteluhetkeksi kaverin luona, jonne otin Wäinön mukaan leikkimään porokoira Lakun kanssa. Omaksi yllätyksekseni koirat todellakin leikkivät! Alussa niillä oli pieni välien selvittely, mutta todella mitätön. Se väsytti Wäiskiä kivasti ja saipahan sekin ns. oman hetken kun oli ainoana koiran mukana.

Perjantain treeneihin ei päästy, koska olin vieläkin liian kipeä. Se harmitti ihan toden teolla, varsinkin kun tiedän, että seuraavien viikkojenkin osallistumisen kanssa on vähän niin ja näin. Pääsin Wäinön kanssa Kuopion rallykisoihin tämän kuun lopussa ja harjoiteltavaa olisi, mutta minkä teet. Käydään kokeilemassa. Onneksi kisoja on tulossa lähiseuduille kevään aikana jopa runsaasti! Wilhon kanssa tuntuu, että olemme viimein valmiit korkkaamaan voittajan. Olin haaveillut pääseväni mitteleiden rally-tokonrotumestaruus kisoihin tänä vuonna, mutta ne ovat jo toukokuun lopulla ja kun on kaiken maailman pentukurssia tulossa, taidan vielä jättää ne väliin. Ehkä ensi vuonna!

Pentuelämää

Ruttu on nyt kotona. Ensimmäinen viikonloppu on mennyt tutustuessa,  vaikka Rutun ensimmäiset vieraatkin ehtivät jo käydä ja ensimmäinen ”lenkkikin” ehdittiin kävellä.

Haettiin Ruttu perjantaina heti minun töiden jälkeen ja isännällä oli kiire peliin, joten koira matkaan ja menoksi! Automatkalla Ruttu inahteli hieman, mutta kuten olemme saaneet oppia; Ruttu osaa käyttää ääntään ja tekeekin sitä mielellään. Aina jos joku ei herran pintaan sovi, kuuluu pientä ininää vastalauseena.

Kotona otettiin ensin Darra tekemään tuttavuutta. Darra oli enemmän innoissaan meidän kotiin tulosta kuin uudesta tulokkaasta. Ei vissiin tajunnut, että tämä on tullut jäädäkseen. Kun se lopulta sen keksi, se loukkaantui ja painui ulos eikä tullut sisälle puoleen tuntiin. Yönsä se vietti mielenosoituksellisesti poikien kanssa samassa huoneessa,  mitä se ei ole tehnyt ikinä! Löytyihän tuostakin kolmikosta kunnon laumahenkeä kun saatiin yhteinen vihollinen

Wäinö herpaantui myös ja ensimmäinen tunti meni sillä juostessa ympyrää talossa, jota se siis tekee hermostuneena. Oikeastaan se oli jo ottamassa tulokasta kivasti vastaan, mutta Wilho murahti Rutulle ja siitähän se idea sitten lähti. Pentu kyyhötti alkuun nurkassa eikä uskaltanut liikkua. Kun näin, että sitä alkoi väsyttämään, otin sen jalkojeni juureen nukkumaan ja kun siitä herättiin, oli meininki jo ihan toinen! Sitten alkoi vimmaaminen, kunnes tuli totaali sammuminen ja sitä rataa tässä ollaan edetty.

Darra ja Wäinö alkavat lämmetä pennulle jo hieman, Wilho pysyttelee vieläkin mahdollisimman kaukana. Pentu on rohkaistunut jo yrittämään leikkiä kahden ensin mainitun kanssa. Wäinö käy jo hakemassa rapsutuksia minulta, vaikka pentu olisikin jaloissa. Nihkeän alun jälkeen näyttää, että valoa voisi olla tunnelin päässä. Huomenna koiraporukka jää keskenään, mutta varmuuden vuoksi pojat laitetaan portin taakse.

Pentu on kyllä aivan täydellisen hurmaava! Wäinö pentuajoista alkaa olla jo niin kauan, että olin jo unohtanut millaisia ne on, eli superällösöpöjä. Sitä on niin mahtava katsella. Kaipa jonkinlaista koulutustakin pitää aloitella, kunhan ensin rauhassa tutustutaan.

Mitäs tässä, pikkusen söpöilen!

Rohkeutta löytyy käydä vähän koittamassa, josko Wäinö kumminkin antaisi leikkiä samalla lelulla.

Kun Darra ei huomaa, voi lyöttäytyä ihan lähelle nukkumaan.

Treenejä aloitellen

Viimein ollaan päästy treenaamaan ja lenkille! Ihanaa, tuntuu, että ikuisuus ollaan oltu sisätiloissa. Enkä ollut tunteitteni kanssa yksin - myös toiset ohjaajat valittelivat samaa kun käytiin treenaamassa uudessa porukassa. Kovin suuret odotukset ei minulla olleet, mutta ihan kohtalaiset treenit saatiin aikaiseksi.

Wilhon kanssa otin vähän sitä, tätä ja tuota ja päälle pikkuisen hömppää. Kokeiltiin merkin kiertoa ja se menikin itseasiassa oikein mallikkaasti lähietäisyydeltä ja käsiohjauksella. Siihen nähden, että tätä ei olla kovin paljoa kokeiltu, olin oikein tyytyväinen. Parasta antia oli kumminkin häiriöt - saatiin niitä oikein roppakaupalla toisen koiran juostessa merkille ja ristiin rastiin meidän lähellä muutenkin. Hihnassa Wilho oli sitä mieltä, että voisi käydä katsomassa kuka tuo toinen kaveri oikein on, mutta heti kun päästin sen irti, sille iski treenimoodi eikä se ollut ollenkaan kiinnostunut muusta kuin minusta. Jes, hieno Wilho. Ollaan myös palkkaamalla ja treenejä tauottamalla päästy eroon niiskutuskohtauksista. Wilholle pitää selvästi ahkerasti kertoa kun se tekee oikein, muuten se stressaa siitä.

Wäinön kanssa otettiin koko treeni hihnassa. Lisähaastetta toi juoksuinen narttu, joka selvästi sekoittikin pojan päätä. Kun ei haukkumalla päästy naisen luo, piippasi se vähän aikaa. Palkkasin ahkerasti vähimmästäkin kontaktista ja tulihan se sieltä aina välillä. Kävellessä nartun jälkiä se useaan otteeseen herpaantui, mutta kontakti parani koko ajan loppua kohden. Kahden lelun leikillä sen sai unohtamaan nartunkin läsnäolon ja loppuun saatiin rauhoittumisenhetki onnistumaan ihan kivasti. Kokeiltiin myös tokopaikallaoloa helpotettuna versiona. Wäinö ei kuunnellut muiden ohjaajien käskyjä, mutta ohikulkija oli liikaa ja sille piti hieman haukkua. Sain sen ruotuun kuitenkin ja kun se älysi tehtävänsä - olla paikallaan - se tekikin sen ihan kivasti, vaikka ihan vieras koira oli kolmen metrin päässä. Ihan ok alku siis!

Pakkaselämää

Laitanpa minäkin pakkaspäivityksen, eli kylmä on ollut eikä lenkkeilemään tai treeneihin ole juuri päässyt. Lauantain rallyvuorolle lämpimään halliin sentään Wäinön kanssa. Aikamoista toheltamista se olikin kun ei oikein missään ole energiaa saanut herralta purettua. Omat energiat on sen sijaan saatu tehokkaaseen käyttöön, kun on töissä 11,5 tuntia päivässä kaikkoaa suurimmat puuhastelun halut myös "vapaa-ajalta". Argh, minä se vasta toivonkin, että pakkaset hellittäisivät ja saisin elämäni takaisin.

Eilen otin sitten väsynyttä itseäni niskasta kiinni ja aloin hieman treenata seuraamista ja peruuttamista molempien poikien kanssa. Wilholta sujuu sivulla peruuttaminen tuen kanssa (seinän vieressä) jo tosi kivasti. Saadaan helposti kolme askelta suoraa peruuttamista. Tosin kun tuen ottaa pois, päästään suoraan vasta yhden askeleen verran. Edessä se peruuttaa ehkä kaksi omaa askeltaan, mutta nyt se näyttää tajunneen, että taaksekin päin voi mennä!

Wäinöllä on niin paljon energiaa, että se oli kuin vieteri ja lisäksi tulivat äännähtelyt. Peruuttaminen sujuu ihan ok, tosin sivulla se tahtoo mennä vähän mihin sattuu jos otan täysipitkiä askeleita. Joku hölmö ei itsekään tajunnut alkuopetuksessa, että ottaa lyhyempiä askelia eikä varsinkaan sitä, ettei niitä saisi ottaa... Edessä Wäinö peruuttaa miltei kolme omaa mittaansa, mutta siihen se tyssää ja siitä sen eteenpäin saaminen onkin haastavaa. Pitää treenata luopumista - luulen, että se on ongelmana tässä. Se ei vaan halua liian kauaksi palkasta. Lauantain vuorolla treenailtiin ensin ihan perus seuraamista ja sitten koitin istumista vauhdista ja siihen jäämistä vaikka minä jatkoin matkaani. Se onnistuikin yllättävän hyvin. Odottelu häkissä kun muut koirat treenasivat olikin sitten toinen juttu... Onnistuihan se - äänekkäästi. Onneksi treenikaverit ymmärsivät ja saatiin harjoitella tätäkin taitoa.

Tänään Wilhon kanssa lukukoiraillaan ja toivotaan kovasti, että pakkasesta huolimatta joku tulisi paikalle (tai edes peruisi tulonsa ennakkoon).

Hyvää Uutta Vuotta 2016!

Yksi vuosi on taas nähty ja koettu, voi kuinka tuo aika lentääkään! Paljon piti ja olisi voinut, mutta paljon myös toteutettiin. Viime vuonna ohjaaja kouluttautui koiria enemmän. Se sama tavoite on myös alkaneelle vuodelle, sillä nyt jos koskaan tuntuu, että tiedän ihan liian vähän ja jano oppia uutta on kova! Samalla halu jakaa tähän mennessä kerättyä tietoa on kasvanut ja sitä silmällä pitäen suunnitelmissa on arkitottelevaisuusohjaajakurssi myöhemmin tänä vuonna.

Wilhon vuosi 2015:
Rakkaan poikani valmistuminen lukukoiraksi oli tietenkin yksi vuoden kohokohdista. Rallyssä saatiin viime vuodeksi laitettu tavoite RTK2:sta, mutta Tokoa tai koiratanssia ei kisattu ja hyvä niin; ehtiihän niitä ja välillä on hyvä keskittyä olennaiseen.

Suurin osa vuodesta painittiin vireen puutteen kanssa ja paljon tuli mietiskeltyä motivaatio asioita. Syksy meni omaa väsymystä potiessa ja ehkäpä se tarttui koiristani herkimpäänkin? Tekemisen mukavuus meinasi välillä unohtua, mutta tähän saatiin loppuvuodesta paljon vinkkejä ja uusia näkökulmia, siksi 2016 on toivoa täynnä, mutta ilman päivämäärätavoitteita.

Lukukoirailua jatkamme niin kauan kuin lukijoita vain riittää. Rally-tokossa keskitymme ensin liikkeiden haltuun ottoon ja treenaamme kestävyyttä tosissamme, sitten kotikisoissa huhtikuussa voimme lähteä kokeilemaan kisaamista. Koiratanssissa kisaaminen on vieläkin toiveissa, kunhan vaan sattuisi kisat jonnekin lähemmäs tai saisin itseäni niskasta kiinni ja ajaisin niiden perässä kauemmas.

Wilhon kanssa kaikista tärkeintä on nyt nauttia tekemisestä - oli se mitä tahansa.

Wäinön vuosi 2015:
Wäinön kanssa ollaan löydetty yhteinen tekemisen sävel ja oikeastaan olen nauttinut sen kanssa harrastamisesta enemmän kuin koskaan ennen. Lievää rauhoittumista on ollut myös ilmassa, liekö ikävuodet tuovat viisautta mukanaan? Starttasimme rallyssä AVO-luokassa, mutta vielä emme ole saaneet yhtäkään hyväksyttyä tulosta oman hermoiluni takia. RTK2 onkin tälle vuodelle tavoitteena, kyllä se sieltä tulee ennemmin tai myöhemmin.


Rallyä, koiratanssia ehkä tokoa ja paaaaljoooon hauskoja metsälenkkejä- niistä tulee olemaan Wäinön vuosi 2016 tehty - perusasioiden muistuttelua ja treenaamisen säännöllisyyttä korostaen.

Darran vuosi 2015:
Darra pääsi edustamaan muutamaan otteeseen treeneissä myös, mutta täysin leikkimielellä. Samanlaista menoa on tiedossa tällekin vuodelle. Ikä on selvästi alkanut näkyä vanhuksessa, joten tälle vuodelle toivomme hyvää kuntoa ja jaksamista. Niitä pyritään ylläpitämään lenkkeilemällä ja harrastamalla ilman tavoitteita.

Pentusuunnitelmia
Olisiko viimein niin, että alkuvuodesta kotiutuu myös pitkään suunniteltu bullmastiffipupsi? Parin lupaavan pentueen kanssa on käynyt huonoa tuuria, mutta nyt olisi lähistöllä pentue, josta poitsu olisi meille hyvin todennäköisesti tulossa. Pentukurssi on varattu - ettei vaan jäätäisi ilman! Todennäköisesti pentu tulee omalta osaltaan pitämään minut kiireisenä, joten siksikään tälle vuodelle ei laiteta hirveitä tavoitteita. Jos ja kun pentu tulee, sen tavoite on kasvaa kunnon koirakansalaiseksi.

Lukukoira valmistuminen

Wilho on nyt siis virallisesti valmistunut Koirapalvelu Vihmerän lukukoiraksi. Tänään vietimme valmistujaisia ja oli kyllä hienot sellaiset meille järjestetty. Saimme todistukset käydystä koulutuksesta ja Wilho sai hienon vihreän huivin nimellään ja uudella tittelillään varustettuna. Koirille oli tarjolla luita ja omat muffinssit, ohjaajille kakkukahvit.

Hieman haikein tunnelmin saimme siis päätökseen lukukoirakoulutuksen. Tämä on ollut yksi opettavaisimmista poluista koiraharrastukseni aikana. Porukka ja ohjaus olivat huippuja, välillä olen kyseenalaistanut kykyni olla mukana näin vastuullisessa projektissa. Wilho on kyllä huivinsa ansainnut - se on jälleen kerran osoittanut olevansa paljon enemmän kuin koira. Joten ennen kaikkea Onnea Wilho; luotettava kumppani, ystävä ja työtoveri. Ilman Wilhoa ei olisi minulle tätäkään projektia <3

Juhlahumua ja kurssitovereita

Herkut maistuivat ja niitä olikin runsaasti tarjolla

Myös ohjaajille oli valittu hieno kakku ja muuta maistuvaa syötävää

Lukukoiria varten oli varattu erityisesti koirille tarkoitettuja muffineja

Koulutuspäivä Jyväskylässä

Jipii, päästiin taas Krista Karhun oppiin - tällä kertaa Jyväskylässä Haukkuvaarassa. Päivä oli aivan mahtava ja paljon jäi taas mietittävää tulevaisuutta ajatellen sekä roppakaupalla vinkkejä tekemisen parantamiseen. Wilho oli tällä kertaa ainoana koirana mukana kun viime kerralla pääsi Wäinö.

Päivän parasta antia oli minulle se, että Wilhon jätättämisongelma ei Kristan mielestä ollut mikään motivaatio-ongelma vaan enemmänkin sitä, etten vaadi koiralta sen osaamia asioita ja sitä, että se helposti hylkää minut radalla jos minulla hajoaa paketti liikaa. Tämä oli niin helpottavaa, koska olen vähän ajatellut, että se ei halua tehdä - joten olen ajatellut pakottavani sen epämiellyttäviin tilanteisiin jatkuvasti. Joka ei siis ollenkaan ole meidän harrastuksen pohja, joten olen sitä kautta olen kyseenalaistanut meidän jatkon VOI-luokkaan. Kisavalmiita me ei olla ja kisat saa kyllä odottaa, mutta nyt tuli toivoa, että kyllä me sinne joskus päästään! Todella paljon hyviä vinkkejä saatiin siihen miten jatkaa tästä.

Rataongelmaa ratkottiin -radalla. Tehtiin muutaman kyltin rataa, jossa oli houkutuksia matkalla ja häiriötä myös ohjaajalle. Mietin alkuun, että ei se tule kisatilannetta vastaamaan kun tiedän, ettei tarvitse suorittaa ja "ansat" mitä radalle oli viritetty oli etukäteen tiedossa. Ja pöh, menin ihan yhtä helppoon kuin koirani :D Häkellyin ihan tosissaan, joten saatiin erinomainen treeni ja hyvä demonstraatio siitä miten Wilho kyllä uppoavan laivan hylkää surutta! Treeni-into on kyllä taas hetken aikaa huipussaan. Wäinön kanssa oli vielä iltamyöhällä pakko ottaa pikatreenit omalla pihalla :D

Tipahduksia

Välillä ei sitten homma luista. Hieman pakon sanelemana ollaan treenailtu aika vähän viime aikoina. Viikoittaisiin rallytreeneihinkään ei olla päästy. Eilen päätettiin sitten lähteä tokoilemaan uudessa porukassa ja olisiko kannattanut... No ei joo. Ihan kamalaa säheltämistä. Kaikki koirat ihan yli-innoissaan ja yrittivät karkailla autosta kun hain yhtä, Wäinö räyhäsi ympäriinsä ja hermohan siinä meinasi mennä ihan totaalisesti. Jouduin pitämään pienen hengähdystauon ja aloittamaan uudestaan. Toisella yrittämällä pidin kunnon välimatkan ja Wäinö teki ihan kiitettävää seuraamista pitkiä pätkiä. Palkkasin ahkerasti - ihan vaan, että olisi hiljaa.

Tästä jatkettiin lenkille, mutta kun ei ollut meidän päivä niin ei ollut. Lähtö oli yhtä säheltämistä kun taas kerran koirat ponkaisi autosta ulos ilman lupia - paitsi Darra, joka ei olisi tullut ulos ollenkaan. Välillä tuntuu, että sillä on kuulo ja/tai ymmärrys huonontunut kun se käskyjen jälkeen jää vain hömöttämään paikoilleen ja näyttää siltä, että se ei ole kuullut eikä ainakaan ymmärtänyt, että sille on puhuttu. No, vanhuus ei tietenkään tule yksin, se on selvää.

Juuri kun päästiin lenkillä toteamasta, että nyt pimeällä näkyy varmaan kilometrin päähän jos joku on tulossa, Wäinö oli kuullut jotain mitä me emme ja ponkaissut vastaantulevien lenkkeilijöiden luo. Keräsin hätäisesti muut koirat kasaan ja sain Wäinönkin tulemaan luokse. Vastapuoli huuteli, että kaikki ok, oli käynyt nuuhkaisemassa ja se siitä. Tämä lenkkeilijä osoittautui Darran ensimmäiseksi emännäksi ja tottakai päästin Darran tervehtimään. Päästin myös Wäinön vapaaksi, mutta se oli virhe: se tunsi saaneensa tulitukea ja käväisi aloittamassa rähäkän vieraan koiran kanssa. Tosi nice.

Anteeksipyytelyt esitettiin ja pienen shown jälkeen matka jatkui. Darra lähti mukaan nakin avustamana ja seurailin hetken aikaa, että se myös pysyy mukana. Vaan juu ei, kun huomioni kiinnittyi muihin asioihin, oli rouva ottanut hajun ja lähtenyt etsimään emäntäänsä. Siellä sitten pilkkopimeässä etsittiin koiraa ja onneksi se löytyikin suurin piirtein niiltä main jossa sen kadotin. Kovaa se oli läähätyksestä päätellen juossut ja illalla se olikin kaikkensa antanut. Viimeiselle ulkoilutukselle nouseminen teki silmin nähden tiukkaa, taisi lihakset olla aika jumissa.

Omaa hölmöyttänihän kaikki sekoilut olivat. Noh, parempaan huomiseen, välillä pitää tipahtaa käymään maan pinnalla! Viikonloppuna päästään Wilhon kanssa Krista Karhun koulutukseen jälleen :) Sitä ennen vielä rallya Wäinön kanssa ja lukukoiraa Wilhon. Darra pitänee lepoa ainakin tämän päivää myös lenkkeilystä, ehtii vanhuksen lihakset palautua.

Tokounelmia

Treenit on olleet vähissä tällä viikolla. Wilhon kanssa päätettiin viikko vihon viimeisin lukukoiravalmennuksiin. En voi sanoa, että siellä kovaa menestystä olisi ollut - Wilho riekkasi koko ajan! Huonompaan ollaan menty kuin mistä aloitettiin. Hyviä neuvoja kuitenkin sain ja samalla sain huomata, että ottavat ne muutkin paineita tekemisistään. Lohduttavaa sinällään ja hyvä muistutus, ettei pidä olla liian ankara itselleen. Hyvää voi olla paljon ilman täydellisyyttäkin! Parin viikon päässä häämöttää valmistujaiset :) Sitä ennen meillä on vielä toki ihan oikeita töitä kirjastolla.

Wäinön kanssa käytiin tänään parkkipaikka treeneissä. Huh, menipäs ne... HYVIN! Poika oli minulla suurimman osan aikaa irti autotien läheisyydessä eikä merkkiäkään karkaamisesta ollut. Kokeiltiin peruuttamista, joka on varpaanpoiston jälkeen ollut Wäiskille vähän hassuntuntuinen liike. Hyvin meni sekin, mutta parhaiten meni paikkamakuu, jota otin ihan noin vaan huvikseen kun toimittiin häiriönä kaverin koiralle. Wäinöpä jäi paikalleen makaamaan, vaikka toinen juoksi vierestä kutsuttaessa! Enpä olisi moista uskonut!

Tämä saa minut taas haaveilemaan tokokisoista. Uskallettaisiinkohan me jo? Nyt ollaan menty ihan aimoharppauksin eteenpäin ja alan pikkuhiljaa löytämään sen luoton tuohon koiraan... Ehkä me voitaisiin, ehkä sittenkin...

Huimia treenifiiliksiä

No onpas Wäiski ollut huippu tämän viikon treeneissä! Perjantain treeneissä oli houkutus; hui kauhistus. Pidin alkuun Wäiskin hihnassa, koska olin varma, että sinnehän se ryntää. Koko halli vielä haisi koiran märkäruualle, joten en pitänyt mitenkään mahdollisena, että se pysyisi sieltä poissa. Alkuun otin askeleen houkutusta kohti ja klikkasin kun Wäinö luopui. Sitten otin toisen askelen jne. Kontakti oli hyvä, joten päästin sen vapaaksi. Eikä se mennyt! Jatkoin samaa rataa ja lopulta siirryttiin harjoittelemaan peruutusta vähän kauemmaksi houkutuksesta. Houkutus jäi sinne kumminkin olemaan, mutta Wäiski ei yrittänytkään mennä katsomaan mitä sieltä löytyy vaan keskittyi täysillä tekemiseen.

Lauantaina treenattiin ensin rataa. Päätin pistää kaikki peliin ja pyytää treenikaveria ja hänen rauhallista uroskoiraansa käytösruutuun meidän radan ajaksi. Minua jännitti aivan kamalasti, suorastaan tärisin. Se tarttui Wäinöön tottakai ja se katselikin huolestuneena ympärilleen. Kun mentiin kohti toista koirakkoa se oli jo todella huolissaan (koska minä olin), mutta se pysyi hanskassa ilman sen kummempaa käskytystä. Toki palkkasin koko radan. Tehtiin perään toinenkin rata ja minulle löytyi luotto, että pysyyhän se siinä. Se näkyi heti koirassakin. Ah, ollaan me edistytty! Lopuksi vielä harjoiteltiin putkea ja siitäpä kaikki koirat innostuivatkin, erinomainen lopetus muutenkin hauskoille ja onnistuneille treeneille.

Wilhon kanssa rallateltiin perjantaina myös. Pääpaino oli innostuksessa ja sitä löytyikin ihan kivasti. Leikitin Wilhoa raatolelulla ja se oli aluksi hieman epävarma, että mistä siinä on kyse. Se kuitenkin innostui lopulta ihan huomattavan paljon ja meidän vuoro menikin enemmän tai vähemmän riehumiseksi. Pari kertaa se sen johdosta karkasi houkutukselle, mutta toisaalta; jos me vaan saadaan into hommaan, millään muulla ei ole väliä. Edistystä siis tälläkin rintamalla :)

Että sellaisia treenejä

Wäinön sairasloma on tällä haavaa loppu. Jalka on alkanut parantua kivasti ja lenkkeily ollaan aloitettu toiveikkaina. Vielä pidetään tötteröä päässä, ettei pääse nuolemaan ja olen lisäksi puhdistanut jalan ulkoa tullessa. Sidettä ei olla enää pidetty. Nyt vaan sormet ja varpaat ristissä, että saataisiin tämä kunnialla päätökseen. Antibioottikuuri loppuu tänään.

Perjantaina otinkin siis Wäiskin rallytreeneihin mukaan pitkästä aikaa. Ajattelin, että ei siitä mitään tule. Tuli kumminkin. Aluksi se juoksenteli ympäri hallia eikä halunnut kuunnella. Yritin kutsua ja palkata tiheämmin vaan ei, minä en kiinnostanut silti. Lopulta meni itsellä kärsivällisyys ja laitoin kädet puuskaan ja ilmoitin koiralle, että ei kyllä kiinnosta minuakaan! Kun kävelin rivakkaan pois, olikin Wäiski todella kiinnostunut, että mitä ihmettä se puuhaa. Seurasi kuin hai laivaa :D Eli niin, älä paapo sitä koiraa vaan anna sen tehdä työt. Tuo bu kyllä osaa kaikki temput, liian älykäs!

Toinen osa treenejä otettiin toisen koiran kanssa samaan aikaan - vapaana. Koira oli tuttu narttu, joten helpolla aloitettiin. Wäinö ei edes yrittänyt mennä koirakon luo! Huimaa! Ohitettiinkin ne monta kertaa ihan käden etäisyydeltä eikä se silti ollut menossa niiden luo. Tämä piristi kyllä ihan mielettömästi, vaikka muuten treenit olivatkin mitä olivat.

Lauantain rallytreeneissä edusti Wilho ja oltiinkin sitten ainoina paikalla. Onneksi saatiin häiriötä paikalle sattuneista satunnaistreenaajista ja Wilho tekikin sen verran napakkaan, että päädyttiin tekemään puoli tuntia eri rallyjuttuja. Häiriö oli hyvää, koska toisilla oli toko/agitreenit meneillään, mutta eipä Wilho niistä paljon piittaillut. Jäi ihan superfiilis kun Wilho seurasi nätisti ja napakasti molemmilla puolilla ja saatiin puolen vaihdot edestä ja takaa onnistumaan kivasti.

Lukukoirassakin ollaan ehditty käymään. Wilholla oli torstaina 2x3 lukijaa, kaikki tyttöjä. Olipa sitten meidän ensimmäinen haluton lukija! Lapsi oli tullut suoraan kerhosta, joten väsytti ja kiukutti ja aluksi ilmoittikin, että hän ei ainakaan lue. Olipa hyvä, että viime harjoituksissa oli sattunut tällainen lukkotilanne, joten minä en tällä kertaa jäätynyt :D Temputin Wilhoa (joka oli ihan kierroksilla) ja se ilmeisesti huvitti tyttöjä niin paljon, että saatiin nopeasti tilanne positiiviseksi. Sitten kyselin kirjasta ja lopulta oltiinkin tilanteessa, että piti ihan toppuutella, ettei seuraavaa kirjaa enää ehditä lukea! Käytin myös vaihtokauppaa:lue sana Wilholle niin saat teettää sillä tempun.

Wilholla kesti tosi kauan rauhoittua ja ensimmäinen vuoro menikin temppuillessa. Onneksi sattui sellainen tilanne, että se oli niin lukijoille kuin koirallekin parasta. Sitten meillä oli pieni tauko ja Wilho rauhoittuikin sen aikana. Toinen ryhmä oli todella ihana, saatiin peräti kolme kirjaa luettua! Wilho oli tyttöjen rapsuteltavana koko ajan. Kuulin vielä palautettakin vahingossa kun tyttöjen äiti kyseli, että ”no, kuunteliko se koira?” ja kuorossa tytöt vastasi, että ”kuunteli! Se kuunteli ihan koko ajan!” Kokonaisuudessaan jäi ihan tosi hyvä mieli!

Parantelua

Wäinön haava on parantunut lupaavasti, mutta ei se minua liian helpolla päästä. Nyt kun se on taas virkeä ja ollaan uskallettu jättää sitä muutamaksi tunniksi yksin, se on keksinyt, että se saa kiskottua siteen jalastaan pois. Jotta se voisi olla ihan varma, ettei ainakaan samaa sidettä sen jalkaan tulla kietomaan, on se varmuuden vuoksi vielä syönyt siteen. Nice. Soitin eläinlääkärille, että mitä tässä pitäisi tehdä: tikkien poistoon olisi kolme päivää ja haava näyttää hyvältä. En millään haluaisi jättää sitä suojatta, mutta huomenna Wäinö on pakko jättää yksin ja vaikka sen vatsa on yleensä rautaa, ei se kyllä loputtomasti voi niitä siteitä syödä.

Eläinlääkäri pohti asiaa ja nyt sitten ollaan ilman sidettä - toki sillä on ollut ja on jatkossakin kuuppa päässä, jottei se pääsisi nuolemaan haavaa. Mutta mene nyt sitten sanomaan etteikö se pystyisi. Se on välillä liian fiksu omaksi parhaakseen. Taas hyvä osoitus siitä, että kun se jotain päättää, se menee läpi vaikka harmaan kiven. Kolme päivää... Näytti jo niin hyvältä. Nyt olen taas huolesta sekaisin.

Stressin tarkkailua

Lukukoiravalmennukseen liittyen tein stressintarkkailutehtävän perjantaisissa rallytreeneissä. Se osoittautuikin sangen mielenkiintoiseksi tehtäväksi. Kun tarkkailemalla tarkkailee, kyllä niitä stressin oireita löytää koirasta kuin koirasta. Tämä saa miettimään sitä miten sokea itse onkaan kun koirat jatkuvasti viestittävät meille vaikka mitä vaan moni asia jää huomaamatta.

Purimme tehtävän tänään lukukoiravalmennuksessa. Siinä samalla kun minun piti kertoa havainnointini ja mahdolliset ratkaisuni koiran stressin helpottamiseksi, tulin miettineeksi sitä, että minulla oli tarjota TOISILLE niitä ratkaisuja, joita minun pitäisi toteuttaa itse! Miten sitä voikaan sulkea silmänsä niin tehokkaasti omalta toiminnaltaan, omalta koiraltaan?

Viittaan tässä tietenkin Wilhoon ja meidän seuraamis- ja rallykisaongelmaan. Wilho kertoo minulle, että se stressaa. Se jätättää, on poissaoleva, haluton, liikkuu jäykistellen, läähättää, saa jopa "astmakohtauksen". Yrittää kaikin keinoin kertoa, että nyt ei oo ok! No tämän olen tietysti tiennyt. Olen tavallaan tiennyt, että minun vikanihan se on. Mutta jotenkin se on jäänyt sisäistämättä. Miksi minä en:

- Lämmittele koiraani paremmin?
- Pura tehtäviä paljon pienempiin osiin?
- Palkkaa suuremmalla tiheydellä?
- Anna taukoja?
Ja miksi vaadin kun koira ei vielä osaa ja nostan kriteeriä liian nopeasti?

Näitä mietin ajellessani takaisin kotiinpäin. Tajusin, että minulla on tieto miten korjaan. Ja silti olen ahne, vaadin, oletan. En katso, anna aikaa, kuuntele koiraani. Vaikka se koko ajan kertoo mikä on hyvä ja mikä ei! Minulla oli vielä tänäkin aamuna päivämäärä kun on onnistuttava, mihin mennessä oli ongelman oltava korjattu, vaikkakin kaukainen sellainen.

Wäinö on eri asia. Wäinö on aina eri asia. Siis minun mielessäni. Wäinön on ok stressata, ei sen tarvitse osata, ei heti ainakaan. Sen kanssa pitää edetä hitaasti ja sen ehdoilla, ei voi olettaa mitään. Siltä ei vaadita liian nopeasti ainakaan, koska tulee takapakkia. No niin on tullut Wilhonkin kanssa vaan Wilholta vaaditaan enemmän. Keskustelin isäni kanssa jokin aika sitten asiasta ja katsoin häntä hölmistyneenä kun hän totesi, että Wilholta on vaadittu paljon enemmän kuria kuin Wäinöltä. Kiistin asian lujasti. Olisi pitänyt kuunnella, kyllä iskä tietää. Niinhän se on. Wäinölle ollaan oltu selkeämpiä. Wilhon on odotettu osaavan.

Nyt olenkin tosi innoissani, koska kuvittelen tajunneeni asioita, syitä ja seurauksia. Treenit menee Wilhon kohdalla uusiksi. Kunpa en tähän lankeaisi enää koskaan! Wilho on niin hyvä, että siinä on aina se vaara...

Martta the Mäyris

Wilho lähti taas maalle hoitoon - on se kumma vaan kun se saadaan aina pöllittyä johonkin suuntaan! Sain illalla liikuttavan selfien, jossa näkyi niin iloinen koira kuin iloiset vanhempani, joten minä olen vissiin ainut, jota harmittaa... :)

Mutta löytyi se Wilholle tuuraajakin ja saatiin samalla testattua miten Darran ja Wäinön pentututka toimii! Martta, anoppini 5 kk minimäyris, tuli vierailulle. Itse en ollut paikalla kun koirat tutustutettiin, mutta hyvin oli kuulemma mennyt. Ainakin kun tulin kotiin, oli koko joukko vastassa tervehtimässä eikä pienintäkään merkkiä mistään epäsovusta ollut näkyvissä. Muuten en olisikaan tilannetta jännittänyt, mutta vähän huolestutti kun Wäinö on vielä jonkin verran kipeä leikkauksesta. Pennulle se oli kumminkin täysin lempeä.

Minun tullessa kotiin Wäinössä ja Darrassa heräsi pieni mustasukkaisuus ja niiden oli oltava ihan lähellä jos pentukin oli. Wäinön mielestä se, että nostin moisen otuksen syliin, oli pöyristyttävää ja silloin sen ilme muuttui "valppaaksi". Tämä meni kumminkin ohi aika nopeasti eikä Wäinö reagoinut kuin valpastuneella ilmeellä. Kehuin kovasti Wäinöä tilanteiden jälkeen, mutta muuten en kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Darra ei jaksanut olla kovin kiinnostunut moisesta eläjästä, mutta kyllä siitäkin huomasi, että se halusi varmistaa huomionsaannin entistä tehokaammin!

Martta onkin pentuna hyvin rohkea ja rauhallinen. Minut se tuli tervehtimään kuin vanhan tutun, muista koirista se ei välitä eikä turhia väistele, tosin ei turhia örisekään. Luut eivät sitä kovin kiinnosta, mutta yritti se jo kerran käydä hakemassa luun Wäiskiltä. Se yritti hiipiä Wäinön takaa nappaamaan luun Wäinön vierestä, mutta tiesin, että se on tuhoon tuomittu ajatus - ei tule jäämään Wäinöltä huomaamatta. Wäinö käänsi ensin katseensa Marttaan päin ja kun Martta ei pysähtynyt ja luovuttanut, Wäinö nosti hieman huuliaan ja irvisti ilman murinaa. Martta kääntyi heti pois ja se oli sillä selvitetty. Minusta se meni oikein hienosti molemmilta.

Martta on siitä omituinen eläjä, että se tykkää nukkua peiton alla sängyssä ja on muutenkin jaloissa koko ajan. Wilhohan hyppii alta rivakkaan, mutta Martta ei tunnu pientä kokoaan sisäistävän vaan on siinä kohtaa missä sattuu olemaan. Tallasin kerran jo sen varpaallekin, mutta ei se siitä säikähtänyt, jaloissa se pyörii kumminkin. Martta on myös nirso neitokainen, mikä tuntuu todella oudolta. Meillä koirat vetävät ruuat napaansa niin nopeasti kuin ikinä vaan saavat, mutta Martta jättää ruuat syömättä. No, ei siihen pieneen mahaan hirveästi mitään mahdukaan :D Todella ihana pentu kaiken kaikkiaan ja tosi mukava huomata, että koirat tulevat keskenään juttuun.

Voi ei miten pieni! Seurakoira pitää seuraa.

Potilas ja pentu. Darran luu kiinnostaa, mutta sitä ei uskalla mennä nappaamaan, parempi pysyä kauempana.